Kosketuksissa

GENRE ENSI-ILTA 29.12.2017 TÄHDET

Teurastamoon ja uneen sijoittuva rakkaustarina petaa tietä The Shape of Waterille, jossa mykkä siivooja rakastuu isoon kalaan. Mitä romantiikalle on tapahtunut?

Kukaan ei protestoinut, kun Ildikó Enyedin elokuva voitti Berliinin Kultaisen karhun tänä vuonna – koska kukaan ei nähnyt sitä. Se on unkarilainen, ohjaajan edellinen elokuva on vuodelta 1999, se tapahtuu teurastamossa ja lisäksi se jäi täysin erään tietyn Kaurismäen varjoon. Mutta ajan myötä Paul Verhoevenin johtaman juryn yllätyspäätös on alkanut tuntua yhä oikeammalta. Elokuva on todellinen helmi. Teurastamoista huolimatta.

Teurastamoa johtaa Endre (Géza Morcsányi). Maria (ihastuttava Alexandra Borbély) on uusi laaduntarkkailija, joka tutkii teurastettuja eläimiä. Kumpikin on hieman rikkinäisenä ja sydäntäsärkevän yksinäisenä kykenemätön ottamaan ensimmäistä askelta huolimatta molemminpuolisesta viehätyksestä. Ei ennen kuin heille selviää, että he ovat nähneet täsmälleen samaa unta, jossa he ovat – ei, emme keksi omasta päästämme – lumisessa metsässä vaeltava kaurispariskunta. Jos kyseessä ei ole valkokankaiden oudoin lemmentarina, emme ainakaan saa toista heti mieleemme.

”Joitakin eläimiä vahingoitettiin kuvausten aikana, mutta ei koskaan niiden vuoksi”, lukee lopputeksteissä, joten kannattaa varautua. Enyedi rinnastaa hätkähdyttävän väkivaltaiset alkukohtaukset lähes meditatiivisen rauhallisiin hetkiin ja jotenkin saa sen toimimaan.

Kaiken kaikkiaan Kosketuksissa on uskomattoman rohkea pieni elokuva, joka uskaltautuu odottamattomille poluille. Se on myös erittäin katsottava sellainen, sillä pitkään hiljaiseloa viettäneellä ohjaajalla on silmää kuivalle huumorille, jota useimmiten syntyy ihmiskontaktien sietämättömästä kömpelyydestä. Ja yhdessä oudossa tapauksessa eläimille tarkoitetun lemmenrohdon varkaudesta.

Vaikka Kosketuksissa voi paperilla vaikuttaa oudolta, sen hulluuden alla on sykkivä sydän, joka vinkerosti valloittaa katsojan. Joka tapauksessa se on vuoden suurimpia elokuvallisia yllättäjiä romanssillaan, joka kehittyy kahdessa todellisuudessa – joista fantasiauniversumi itse asiassa vaikuttaa realistisemmalta. Sen ihana sankaritar, joka on patologisen ujona ja erikoisena persoonana oma pahin vihollisensa, saa elokuvan tuntumaan Unkarin Amélielta. Tosin sellaiselta, jossa Audrey Tautoun hahmo crème brûléen lusikoimisen sijaan tutkisi kuolleita lehmiä ylenpalttisen rasvan varalta.

 

 


YouTube video