Ai että, nyt onkin kimurantti teos. Välillä sitä tulee nimittäin niin kummallisia elokuvatapauksia vastaan, että niistä on vaikea olla pitämättä siitäkin huolimatta, että niiden sisältö on lähinnä sairasta, oksettavaa sekä täysin epäkorrektia murhaamista ja hakkaamista. Tai ehkä niistä pitää juuri sen takia? Tällaisia elokuvia tehdään harmillisen harvoin.
Saksalaisen Fatih Akinin (Soul Kitchen, In the Fade – Kuin tyhjästä) Kultainen hansikas on juuri sellainen friikki, luonnonoikku ja kammotus elokuvaksi, jollaisesta moni ei kehtaisi myöntää pitävänsä. Suurin osa ihmisistä ei tosin edes halua nähdä tällaista ryönää. Elokuvan kuvasto on shokeeraavaa, suorastaan iljettävää. Kultainen hansikas ei todellakaan sovi herkille ihmisille. Tuskin kovin monelle terävatsaisellekaan katsojalle.
Elokuva on huomattavan paljon velkaa sellaisille mestariteoksille kuten unkarilaisen Geörgy Pálfin ohjaama Taxidermia (2006), Tom Sixin The Human Centipede II (Full Sequence) -oksetus (2011) sekä ranskalaisten Marc Caronin ja Jean-Pierre Jeunetin tekemä Delicatessen (1991). Ne ovat pikimustia ja huvittavia komedioita, vaikka sisällöllisesti ovatkin lähinnä erittäin epäilyttäviä teoksia.
Hampurin St. Paulin kaupunginosa tunnettiin 1970-luvun alussa lähinnä laitapuolen kulkijoiden, alkoholistien ja huorien kaupunginosana. Ryhmä saksalaisen yhteiskunnan hylkiöitä istui Der goldene Handschuh -nimisessä iljettävässä räkälässä parantelemassa sodan aiheuttamia traumojaan viinalla. Päivästä toiseen he vetivät tässä paskaämpärissä halpoja lärvejä.
Yksi näistä ihmisraunioista on todellinen rumilus, Fritz (Fiete) Honka (Jonas Dassler), joka hengailee baarissa vetämässä kännejä ja pokaamassa karmivia pubiruusuja. Hän tarjoilee kevytkenkäisille naisille viinaa ja houkuttelee yhden kerrallaan saastaiseen ullakkoasuntoonsa.
Kukaan ei osaa epäillä tätä säälittävää luuseria naisia pahoinpiteleväksi ja tappavaksi sarjamurhaajaksi. Ketään ei toisaalta näytä edes kiinnostavan. Miksipä kiinnostaisikaan?
Karuinta koko leffassa on se järkyttävä fakta, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Fiete Honka oli aivan oikea saksalainen sarjamurhaaja. Heinz Strunk kirjoitti samannimisen romaanin, joka ilmestyi vuonna 2016.
Tällaiselle elokuvalle ei varmaan saisi nauraa, mutta Fieten idioottimaisten toilailujen seuraaminen on ratkiriemukasta. Ääliöstä tulee mieleen ne hilpeät Pikku Kakkosessakin nähdyt tšekkiläiset remppaukot, Pat ja Mat eli Hupsis-ukot. Kauheaa sähellystä ja säätöä.
Fieteä näyttelevä Dassler on suorastaan nerokas armottoman tyhmänä murhaajana, joka kuin ihmeen kaupalla selviää lähes kaikesta kiinnijäämättä. Googlatkaapa muuten Dassler. On nimittäin mallipojasta maskeerattu melko rujon karhea ilmestys.
Onko elokuva sitten viiltävää yhteiskuntakritiikkiä ja satiirinen kommentaari nykyajasta vai täydellistä saastetta, väkivaltapornoa? Se jääköön katsojien päätettäväksi. Harvemmin kuitenkaan tällaisia elokuvia valkokankaille asti päätyy. Neroutta(-ko?).