Kun Annan (Alba Rohrwacher) sisko saa vauvan, ja elo oman nallemaisen ja sympaattisen Alessio-siipan (Giuseppe Battiston) kanssa on sinänsä auvoisaa mutta tylsää, alkaa Anna tähyillä muihin suuntiin. Tilaisuus tarjoutuu firman juhlissa tarjoilleen Domenicon (Pierfrancesco Favino) muodossa. Domenico on myös tahollaan naimisissa, ja hänellä on kaksi pientä lasta. Mutta liha on heikko, kun primitiivinen hekuma vie voiton järjen äänestä.
Ohjaaja Silvio Soldinin elokuva kertoo ihmisistä, joilla periaatteessa on elämässään kaikki kohdallaan, mutta jotka silti haluavat saada jotain muuta. Elokuvan suomenkielinen nimi Kun silmäni mä auki saan on outo. Ilmeisesti maahantuojan tarkoitus on ollut viitata sillä Pepe Willbergin hittibiisiin, vaikka elokuvan alkuperäisen nimen käännös Mitä muuta vielä haluan olisi ollut osuvampi. Tänä vuonna Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla vierailleen ohjaajan töitä on aikaisemmin nähty Suomessa televisiossa ja festivaaleilla, mutta sen suurempaa levitystä Soldini ei ole meillä aiemmin saanut. Hänen repertuaariinsa kuuluvat niin dokumentit kuin hyvin elämänmakuiset fiktioelokuvat, joista jälkimmäistä nyt nähtävä elokuva edustaa. Se on pienimuotoinen ja kertoo rönsyilemättä juuri sen tarinan, joka on haluttukin kertoa. Soldini ohjaa hyvin näyttelijöitään, jotka tuntuvat aidoilta, moniulotteisilta hahmoilta.
Kun silmäni mä auki saan on varsin nautittava elokuva. Se on kaksituntisena kuitenkin auttamattoman pitkä. Keskittyminen täysin Annan ja Domenicon suhteeseen jättää sivuhenkilöt katsojalle tuntemattomiksi. Esimerkiksi Annan mieheen Alessioon olisi ollut hyvä päästä tutustumaan hieman tarkemmin, jotta tarina olisi saanut lisää syvyyttä. Elokuva ei myöskään pääse juuri minkäänlaiseen loppuratkaisuun.
Annaa esittävä Alba Rohrwacher nähdään myös Rakkautta italialaisittain -elokuvassa. Elokuvan toista pääosaa esittävä Pierfrancesco Favino on tuttu muun muassa elokuvista Enkelit ja demonit, Narnian tarinat: Prinssi Kaspian ja Yö museossa.
Hannu Liekso
Tähdet: ★★★