Seksiä vastaan itseään vanhempien naisten rahoilla elättävän nuorukaisen maailma muuttuu, kun hän lankeaa itsensä kaltaiseen Dorikseen.
Koditon, rahaton, mutta jumalattoman seksikäs ja itsevarma – näillä eväillä Nicki (Ashton Kutcher) pärjää elämässä David Mackenzien ohjaamassa draamakomediassa L.A. Gigolo. Itseään vanhempia ja varakkaampia naisia viettelevä Nicki hankkii ruokansa, muotivaatteensa ja katon päänsä päälle suorittamalla seksuaalisia palveluja. Hän on hommassaan taitava ja oppinut valitsemaan juuri oikeanlaiset kohteet, kuten Mersumaasturilla ajelevan, Hollywoodin kukkuloilla hulppeassa talossa asuvan Samanthan (Anne Heche).
Nicki käyttää naistensa elintasoa häikäilemättömästi hyväkseen, mutta pintaliitoinen elämä muuttuu kuin taikaiskusta, kun nuorukainen tapaa miellyttävän tarjoilijatyttösen Heatherin (Margarita Levieve). Keskinäinen suhde muuttuu hankalaksi, kun kuvioihin astuu tunteita, joita rakkaudeksikin voisi kutsua – ja kun tyttö paljastuu Nickin kaltaiseksi onnenonkijaksi.
Ennakkoluulottomasti tarinoitaan tutkiskeleva Mackenzie kohautti vuonna 2003 ilmestyneellä, Tilda Swintonin ja Ewan McGregorin tähdittämällä, rajuja seksikohtauksia sisältäneellä draamalla Nuori Adam. L.A. Gigolo pyrkii periaatteessa samantapaiseen tulokseen Hollywood-tyyliin, mutta jää monissa asennoissa näytettävistä seksikohtauksista huolimatta Adamin jalkoihin. Pohjimmiltaan L.A. Gigolo on tarina yksinäisyydestä. Huolimatta charmistaan, muiden ihmisten elekielen loistavasta lukemisesta ja laskelmoiduista valloituksistaan Nicki on yksinäinen nuori mies, jolla on vain yksi ystävä (Sebastian Stan), joka hänkin heittää Nickin kämpästään ulos. Tarinalla on kuitenkin ongelmana sen jääminen pinnalliseksi, kevyeksi raapaisuksi mielenkiintoisesta teemasta.
Tarinaa eteenpäin selittävä
Kutcherin laiska kertojaääni kuulostaa venytetyltä purukumilta ilman mitään särmää. Mies toki näyttää parhaat puolensa seksikkäänä
könsikkäänä vähissä vaatteissa, samoin hoikkuuden perikuva Heche tihkuu seksiä vaaleana jumalattarena. Hahmoja kohtaan on kuitenkin hankala tuntea mitään sympatiaa, mikä laimentaa kokemuksen pelkän visuaalisen nautinnon asteelle. Kuvausteknisesti elokuva on huippuluokkaa ja aurinkoinen Kalifornia näyttää juuri sellaiselta unelmapaikalta kuin sen meille tavallisille maallikoille pitääkin näyttää.