Logan

GENRE , ENSI-ILTA 03.03.2017 TÄHDET

Uudella Wolverine-elokuvalla on ollut monta estettä ylitettävänään, sillä X-Men-ryhmän supersankarin sooloelokuvat eivät ole olleet lajityypin parhaimmistoa. Vuoden 2009 X-Men Origins: Wolverine -elokuvassa oli vielä hieno alkutekstijakso, mutta loppu oli pakko aktiivisesti unohtaa, jotta mieleen ei olisi jäänyt Deadpoolin ja monen hyvän hahmon totaalinen pilaaminen. Vuoden 2013 The Wolverine puolestaan oli niin geneerinen seikkailu, ettei sen unohtaminen tuottanut ongelmia. Päinvastoin, oli vaikea palauttaa mieleen sen tapahtumia, kun tuli tieto, että ohjaaja James Mangold vastaisi myös Logan-elokuvasta.

Muisteleminen oli kuitenkin turhaa vaivaa, sillä Mangold ja hahmoa nyt yhdeksättä ja ilmeisesti viimeistä kertaa esittävä Hugh Jackman hyppäävät ajassa eteenpäin ja vievät Wolverinen aivan uuteen ja erilaiseen suuntaan. Tapahtumien sijoittaminen vuoteen 2029 vapauttaa kertojat vanhojen tarinoiden painolastista mutta sallii heidän poimia niistä ja sarjakuvien dystopioista tuttuja elementtejä.

Wolverine eli Logan ajaa limusiinia Meksikon ja Yhdysvaltojen välillä kuljettaen mitä erilaisimpia ja yleensä toinen toistaan ärsyttävämpiä asiakkaita elättääkseen itsensä sekä Meksikon puolelle autiomaahan piilotetun vanhan mentorinsa, professori Charles Xavierin (Patrick Stewart) ja outoa perhettä pyörittävän Calibanin (Stephen Merchant). Toistuvasti keskusteluissa viitataan useampiinkin pahoihin asioihin, joita mutanttien maailmassa on vuosien varrella tapahtunut.

Ensinnäkin aikaisempien elokuvien kukoistava mutanttiyhteisö on pyyhitty maan päältä, ja kolmikko tuntuu edustavan sukupuuttoon kuolevan lajin viimeisiä yksilöitä. Mutta sankaritkaan eivät ole entisellään. Wolverine hankkii tiskin alta lääkkeitä, joilla professori X pidetään puolitajuttomassa tilassa. Tämän valtavat telepaattiset kyvyt tuntuvat kärsivän vanhenevien aivojen rappiosta, ja kun X-Men-ryhmän perustaja menettää voimiensa hallinnan, hän saattaa käräyttää mielet laajalta alueelta ympäristöstään.

Ennallaan ei ole Wolverinekaan. Erityisherkät aistit ovat vain muisto entisestään, eikä yli satavuotias kroppa enää jaksa parantua salamannopeasti vammasta kuin vammasta. Ja kun paranemisen supervoima takkuilee, pääsee miehen luustoon upotettu adamantium myrkyttämään muutenkin raihnaistuvaa kroppaa.

Wolverine on antautunut kohtaloonsa, mutta kaikki muuttuu nuoren Laura-tytön (Dafne Keen) ilmestyessä kolmikon elämään. Loganin on valittava hiipuako hiljalleen pois vai leimahtaakseen vielä kerran suojellakseen muita tappamaan valmiilta takaa-ajajilta, vaikka pelastus tuntuu ilmasta tempaistulta harhaluulolta.

Vaikka alkukin on toiminnantäyteinen, itse tarinan käynnistyminen kestää hetkisen, ennen kuin elokuvasta tulee road movie. Siinä on hauska metataso, sillä menneisyyden sankaritekojen ansiosta X-Meneista on tullut elokuvan maailman populaarikulttuurin sankareita, joista on tehty toimintahahmoja ja sarjakuvia. Laura uskoo niiden lupaamaan mutanttien turvapaikkaan ja Logan suostuu mukaan matkaan lähinnä professori X:n mieliksi, vaikka uskookin reissun olevan tuhoon tuomittu.

Matkasta muodostuu paikoin henkeäsalpaavan jännittävä, paikoin hupaisa ja jopa pelottava. Idyllisen lepohetken taustallakin on loputon jännite, koska tilanteen tietää päättyvän huonosti – mutta käänne on yhtä arvaamaton kuin se on hienokin.

Aikaisemmista, alle 12-vuotiailta kielletyistä Wolverine-elokuvista poiketen Loganin ikäraja on 16. Sen huomaa paitsi kiroilusta myös huomattavasti runsaammasta väkivallasta, joka näyttää mitä metalliset kynnet taistelutaitoisen käsissä (kirjaimellisesti) saavat aikaan ihmisruumiille. Aluksi roiskutus ja rusauttelu tuntuu hieman itsetarkoitukselliselta rankistelulta, mutta hyvin pian se asettuu osaksi muutenkin synkempää kerrontaa.

Logan ei sovi energiasäteitä sinkoilevaa supersankaritoimintaa odottaville Marvel-faneille. Hieman elokuvassa esitellään eksoottisempiakin supervoimia, mutta ne pidetään minimissään näyttävien fyysisten yhteenottojen rinnalla. Oneliner-letkauksia on myös säästelty hetkiin, joihin ne synkässä tulevaisuudessa sopivat. Jos vertailukohtia etsii, niin Logan voisi hengeltään olla vastine Christopher Nolanin Yön ritari -elokuville, vaikka erot ovatkin suuria niin rakenteellisesti kuin tarinallisestikin.

Jos elokuvasta huonoja puolia haluaa etsiä, niin Xavierin ja Lauran erikoislaatuinen suhde jää pohjustamatta ja konnina olisi voinut olla kuka tahansa. Logan pyörii niin Wolverinen ja hänen lähipiirinsä kohtalon ympärillä, että Boyd Holbrookin kyborgipahis ja hänen öykkärilaumansa jäävät totaalisesti laimeiksi ja persoonattomiksi hiekkapusseiksi.

Logan on perus-Marvel-toiminnasta poikkeava mutta silti – tai juuri siksi – harvinaisen onnistunut supersankaritarina. Päähenkilö ei ole sankari koska on supervoimainen vaan koska nimenomaan ei ole. Mikäli kyseessä tosiaan on Jackmanin viimeinen esiintyminen Wolverinena, on Logan yksi tyylikkäimmistä näyttämöltä poistumisista aikoihin. Ja mikäli toisin päätetään, on sen ja viimeisimpien X-Men-seikkailujen välissä paljon tilaa, joihin uusia seikkailuja voi rakentaa – samalla kun Logan avaa mielenkiintoisia ovia mahdollisiin uusiin Marvel-sankaritarinoihin.