Jacques Audiardin kuudennen elokuvan synopsis saattaa harhauttaa. Vaikka Luihin ja ytimiin seuraa kahden kovaosaisen pyristelyä kohti kirkkaampaa tulevaisuutta, ei Audiard sorru hetkeksikään perusteettomaan herkistelyyn tai heristelyyn. Kadun hämäräpuolesta viehättynyt ranskalaistekijä kokeilee nyt suurten tunteiden ja laajojen kaarien melodraamaa, mutta tekee sen täysin omaehtoisesti ja jäljittelemättömän tyylikkäästi.
Audiard halusi kuvata synkän Profeetan (2009) jälkeen toiveikkaamman elokuvan, jonka päähenkilöksi hän päätti kirjoittaa naisen. Innoittajaksi löytyi kanadalaisen Craig Davidsonin vuoden 2005 novellikokoelma Rust and Bone, josta Audiard ja käsikirjoittajakumppani Thomas Bidegain poimivat palan sieltä toisen täältä, valikoiden ja yhdistellen.
Pääosiin löytyivät Marion Cotillard ja läpimurtoa tekevä belgialaisnäyttelijä Matthias Shoenaerts. Audiard oli nähnyt Cotillardin ainoastaan Edith Piafina Pariisin varpusessa (2007), mutta se riitti. Raamikkaan ja hiomattoman Alin osaan ohjaaja etsi ensin nyrkkeilyä taitavaa amatöörinäyttelijää, mutta Shoenartsin rooli Oscar-ehdokaselokuvassa Bullhead (2011) sai hänet toisiin aatoksiin.
Luihin ja ytimiin on altavastaajien arkinen romanssi, johon tulvahtaa siellä täällä kohottavaa, pakahduttavaa valoa. Stéphanie (Cotillard) on itsenäisyydestään nauttiva valaskouluttaja, jonka elämä mullistuu onnettomuuden myötä. Hetkessä hän on menettänyt paitsi molemmat jalkansa, myös työnsä ja syyn elää. Toivoa valaa vain uusi tuttavuus, kulmikaskäytöksinen yksinhuoltajaisä Ali.
Audiard on elokuvantekijänä älykkö. Myös uudessa elokuvassaan hän luottaa kontrastien voimaan. Huippuhotellien ja huviveneiden kaupunki Antibes Etelä-Ranskassa luo ironisen taustan vähävaraisten kolhiintuneelle, väkivaltaisellekin takapihaelämälle.
Erityisesti Stéphanie on täynnä salaisuuksia ja outouksia. Hän yrittää käsittää oman kehonsa rajua ja äkillistä muutosta, muttei epäröi kannustaa rakastettuaan nyrkkeilyotteluihin, joissa pelissä saattaa olla henki ja elämä.
Cotillardin ilmaisuvoima on kiistaton. Hän tuo Stéphanieen ylpeyttä ja itsepäisyyttä, mutta myös vastaanottavaista herkkyyttä. Cotillard taipuu niin kiusoittelevaan aistillisuuteen kuin hetkittäin välähtävään tuskaan. Vaikka Stéphanien kärsimystä alleviivataan huolimattomalla, meikittömällä olemuksella, ei Cotillardin kauneutta saa piiloon millään keinoin.
Audiardin ja Bidegainin huikean viimeistelty käsikirjoitus pudottelee vihjeitä Stéphanien syvälle ulottuvista ristiriidoista. Audiardille tyypillinen rujo mutta runollinen realismi hioo piiloon melodraamaa lajityyppinä leimaavan paatoksellisuuden.
Luihin ja ytimiin on riisuttu kaikesta turhasta. Se ei kosiskele romanttisuudella tai hekumoi helpoilla valinnoilla. Alin ja Stéphanien rakkaudessa ei ole mitään särötöntä tai sievää, mutta kun se kerran rohkenee esiin, on se todempi ja voimallisempi kuin tuhat kiiltokuvaromanssia
Luihin ja ytimiin -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa