Tuk on kivikauden luolamies, jonka kotia uhkaavat uuden pronssikauden ihmiset, erityisesti ilkeä lordi Nooth. Tuk päättää kuitenkin pistää hanttiin ja haastaa pronssikauden ihmiset jalkapallomatsiin, jonka palkintona on Tukin heimon kotilaakso. Mikäli luolamiehet häviävät, menettävät he paitsi laaksonsa myös vapautensa ja ovat tuomittuja työskentelemään kaivoksissa loppuikänsä. Harmillisesti luolamiehet eivät kuitenkaan ymmärrä jalkapallosta yhtikäs mitään, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Nick Park tunnetaan parhaiten ihastuttavien Wallace & Gromit -animaatioiden luojana. Ohjaajan uusi elokuva Luolamies on veikeä muttei kovin alkuperäinen animaatio, joka ihastuttanee lähinnä perheen pienimpiä.
Vaikka Luolamiehen ääninäyttelijät ovat erinomaisia, kukaan ei onnistu erottumaan massasta. Tukin englanninkielisenä äänenä kuultava Eddie Redmayne on täydellisen unohdettava, ja vaikka Tom Hiddleston pääsee hieman hassuttelemaan lordi Noothina, ei Luolamies ole kummallekaan kovin kummoinen suoritus.
On vaikea arvioida kuinka Luolamies otetaan vastaan maailmalla. Isoon-Britanniaan sijoittuva ja täynnä omituista brittihuumoria oleva elokuva saattaa tuntua sisäpiirin vitsiltä saarivaltion ulkopuolella. Vaikka elokuva yrittää haparoida kohti universaaleja teemoja perheestä ja yhteistyöstä, on se kuitenkin dna:ltaan hieman turhankin englantilainen. Jalkapallokulttuuri Isossa-Britanniassa on vertaansa vailla, ja ajoittain tuntuu, että elokuva on suunniteltu näytettäväksi lapsille jalkapallopelien aikana, jotta muksuillakin olisi hauskaa.
Luolamies on kuitenkin verrattoman huvittava. Luolamiesten harjoittelumontaasi on hauska versio perinteisten urheiluleffojen vastaavista, ja erityisesti viestipulun aiheuttamat kommellukset naurattavat. Luolamies ei kuitenkaan koskaan ole aidosti hauska vaan toistuvasti vain huvittava. Kukaan hahmoista ei ole kovin mieleenpainuva, suurin osa heimosta on valkokankaalla vain muodostamassa jalkapalloon tarvittavaa joukkuetta.
Elokuva tuntuu laiskalta; vaikka kyseessä on lastenelokuva, ei sen pitäisi olla syy huonolle käsikirjoitukselle ja tarpeettomille hahmoille. Jopa tarinan sankari Tuk tuntuu harmillisen tylsältä ja harmaalta hahmolta. Pronssiajan sankaritar Goonassa olisi ainesta olla elokuvan tähti, mutta hänenkin hahmonsa on hukkaan heitetty ja tuntuu ajoittain häviävän kokonaan. Osa hahmoista katoaa pitkiksikin ajoiksi, kun seuraamme Tukin tai lordi Noothin toilailua, ja logiikan hylkääminen muutamien keskivertojen vitsien vuoksi on turhauttavaa.
Tästä huolimatta elokuvan kruunaava jalkapallomatsi on yllättävän hauska kohtaus. Iso-Britanniassa jalkapallo on ajoittain enemmän showbisnestä kuin oikeaa urheilua ja elokuva ottaa tästä kaiken irti. Elokuva esittää jalkapallon osana brittiläistä identiteettiä ja kulttuuria, ja se on täynnä hauskoja pieniä viittauksia brittiläisyyteen. Laiskasta käsikirjoituksesta huolimatta elokuva on hauska kokonaisuus ja sen parhaita puolia on viehättävä stop motion -animaatio sekä vahamaiset ja omaleimaiset hahmot.