Charles (Dany Boon) on keski-ikäinen, stressaantunut pariisilainen taksikuski. Kertyneitä velkoja pitäisi maksaa pois ja ajoluvan menettäminen on yhden rikkeen päässä. Eivätkä muut Pariisin katuilla liikkuvat osaa ja ymmärrä mitään sujuvasta liikenteestä. Kotona mies ei ehdi juurikaan käydä kuin kääntymässä. Ei ihme, että otsasuonta tykyttää.
Sitten taksikeskus tarjoaa Charlesille rahakasta kyytiä, vaikka lähtöpaikka onkin toisella puolella kaupunkia. Taksikyytiä on vailla vanhempi, terhakan oloinen rouva, Madeleine (Line Renaud). Hän on 92-vuotias eikä kaatumisensa jälkeen täysin perheettömänä saa enää asua omissa oloissaan. Etenkin, kun sydänkään ei ole enää parhaassa iskussaan. Niinpä Madeleine tarvitsee kuljetuksen hoitokotiin. Mutta ensin hän haluaisi nähdä itselleen tärkeitä paikkoja eri puolilla suurkaupunkia.
Charles on aluksi kärttyisä eikä oikein jaksaisi vanhan naisen höpinöitä ja sivupolkuja, kun omastakin takaa riittää murheita. Mutta valloittava Madeleine ei anna periksi, vaan alkaa kertoa pikku hiljaa elämäntarinaansa, josta siitäkään ei surua ja murhetta puutu. Silti Madeleine ottaa karhean kuskin pauloihinsa optimistisine elämänasenteineen ja edelleen säihkyvine silmineen.
Sota-aika saksalaismiehityksineen oli vaatinut ranskalaisilta veronsa. Mutta vapautuksen jälkeen kohtaaminen amerikkalaisen sotilaan kanssa ja sitä seuraavat kolme onnen kuukautta tuottavat Madeleinen elämään sen suurimman rakkauden sekä myös avioliiton ulkopuolisen lapsen.
Vuodet kuluvat ja äitinsä apuna teatterin puvustajana toimiaa Madeleine (Alice Isaaz) kohtaa nuoren ja kiihkeän Rayn (Jérémie Lahaurte). Nuoret avioituvat ja yrittävät nyt jo koululaiseksi kasvaneen Mathieu-pojan (Hadriel Roure) kanssa viettää perhe-elämää vähilläkin resursseilla – siinä kuitenkaan onnistumatta. Ray kun on sekä viinaanmenevä että hyvin väkivaltainen, eikä voi mitenkään hyväksyä Madeleinen poikaa.
Charles kauhistelee toksista tarinaa nykymaailman näkökulmasta. Mutta 1950-luvulla ajat olivat toiset. Avioero ei käynyt päinsä, ja nainen oli täysin miehensä omaisuutta. Mutta jotain Madeleinen pitäisi tehdä suojellakseen itseään ja poikaansa.
Päivä vaihtuu nykypäivän Pariisissa illaksi ja vatsaakin kurnii. Kuin huomaamatta Charles ja Madeleine ovat viettäneet tuntikausia yhdessä. Kunnes todellakin on saada vanhus uuteen kotiinsa.
Madeleinen Pariisi tapahtuu suurimmaksi osaksi autossa. Onneksi välillä sentään piipahdetaan sen ulkopuolella, ja vanhojen aikojen pitkätkin takaumat rytmittävät kerrontaa.
Sinänsä Madeleinen Pariisin tarina on hyvin yksinkertainen ja selkeä, mutta silti se säilyy kiinnostavana ja jäntevänä. Suurena syynä tälle ovat elokuvan päähenkilöt. Line Renaud on ranskalaisen viihdetaivaan suuri tähti. Hänet tunnetaan sekä laulajana että näyttelijänä, ja jo 1940-luvulla uransa aloittanut tähti on yksi kansakunnan ikoneista. Elokuvassa hän esittää itsensä ikäistä naista, mikä jo sinällään on saavutus.
Renaud’n karisma on suorastaan käsinkosketeltavaa. Taksikuskina nähtävä Dany Boon puolestaan tunnetaan niin näyttelijänä, käsikirjoittaja kuin ohjaajana, ja myös hän on Ranskassa suuri tähti. Hänen läsnäolonsa on valtava horjahtamatta silti ylinäyttelemisen puolelle.
Hannu Liekso