Mamma Mia!

Musikaalin nimen perässä keikkuva huutomerkki on harvinaisen selvä varoituskyltti siitä, mitä on luvassa. Mamma Mia! on painajaismaisen hilpeä ja rasittavan tekopirteä musiikkikomedia, johon on ängetty kaikki verenseisauttavan sokeriset ABBA-ikivihreät.

18.7.2008 00:00
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 18.07.2008

Kahdeksalle kielelle käännettyä Mamma Mia! -lavamusikaalia on esitetty 160 kaupungissa, ja sen on nähnyt 30 miljoonaa ihmistä. Makeileva musikaali olisi kannattanut jättää teatterilavoille, joilla se toimii edes siedettävästi. Alkuperäistuotteesta vastanneet ohjaaja Phyllida Lloyd ja käsikirjoittaja Catherine Johnson ovat luoneet ällistyttävän väkinäisen valkokangassekasotkun, jota ei pelasta edes sielukas Meryl Streep.

Holtiton ja valitettavan hengetön hilpeys alkaa, kun häihinsä valmistautuva Sophie (Amanda Seyfried) kutsuu kekkereihin muutaman yllätysvieraan – kolme erilaista isäehdokasta: maailmanmatkaaja Billin (Stellan Skarsgård), hissukka Harryn (Colin Firth) ja sydäntenmurskaaja Samin (Pierce Brosnan). Tyttärensä yksin kasvattanut, itsenäinen Donna (Meryl Streep) ei tietenkään osaa aavistaa mitään ennen kuin on liian myöhäistä. Selvittääkseen isänsä henkilöllisyyden Sophie tuo miehet kreikkalaiselle saarelle, jolla jokainen herroista tapasi Donnan 20 vuotta aikaisemmin. Löyhän juonen lisäksi tarjolla on päättömän amatöörimäistä tanssahtelua ja väsyttävän teennäistä hoilaamista.

Merkityksettömän meuhkaamisen ainoa valopilkku on Meryl Streep, joka juuri ja juuri onnistuu tuomaan hössöttävään hahmoonsa syvyyttä. Laulutunneilla nuorena käyneen Streepin ääni on vivahteikas ja eloisa. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin höröttää kiusallisen onttoa tekonaurua yrittäen vakuuttaa katsojan siitä, että hän todella nauttii ympäriinsä pomppimisesta yllään ratkiriemukas kokohaalari ja muutama värikäs sulkahörhelö.

Streep sentään yrittää, mutta muut näyttelijät ovat kuin syvästä unesta hereille riuhtaistuja turisteja, joiden lomamatka keskeytyy ikävästi aina, kun heidät raahataan kameran eteen osallistumaan nolon elokuvan tekoon. Donnan rääkyviä sydänystäviä esittävät Christine Baranski ja Julie Walters viljelevät raivostuttavan jäykkää tilannekomiikkaa jo valmiiksi puisessa hömpässä, joka ei tarvitsisi yhtään enempää huonoja vitsejä. Miehisestä osaamisesta ei juuri näy jälkeäkään, kun Stellan Skarsgård, Colin Firth ja Pierce Brosnan toljottavat tyhjänpantteina. Herroista jälkimmäisen tulisi vastedes saada sakot aina, kun hän erehtyy matkimaan vesipuhvelia – siis yrittää laulaa.

Siirappinen annos muka-hauskaa kohellusta on kieltämättä kaikessa karmeudessaan viihdyttävä – sen äärettömän hölmöyden takia. Imelä musikaali vaatii ehdottomasti hyväntuulisen ennakkoasenteen, järkkymättömän ABBA-sietokyvyn tai vähintään muutaman löystyneen ruuvin. Teeskennellyn hihityksen ja hohotuksen mukana on silti kovin vaikea nauraa aidosti.

Lisää luettavaa