Sevenin, Fight Clubin ja The Social Networkin ohjaaja David Fincher on aikamme arvostetuimpia elokuvantekijöitä, mutta hän ei ole ohjannut pitkää elokuvaa sitten vuoden 2014 Gone Girlin.
Fincher on työskennellyt välillä television puolella muun muassa hienon Mindhunter-televisiosarjan parissa.
Nyt Fincheriltä on vihdoin ilmestynyt pitkä elokuva, joka on Mindhunter-sarjan tapaan Netflixin tuotantoa. Ennen suoratoistoa Mank saa lyhyen teatterikierroksen, mikä on ilahduttava asia, sillä tämä elokuva on kuin tehty valkokankaalle.
Mutta mikä on Mank? Se oli käsikirjoittaja Herman J. Mankiewiczin lempinimi. Mankiewicz oli maineikas käsikirjoittaja, jonka tunnetuin työ on Orson Wellesin Citizen Kane.
Vuonna 1941 valmistunut Citizen Kane on elokuvahistorian merkkipaaluja, josta puhuttaessa on ihan ymmärrettävästi keskitytty sen ohjaajaan ja päätähteen. Uusi näkökulma on kuitenkin virkistävä ja samalla mielenkiintoinen. Welles on elokuvassa mukana vain pakollisena sivuhahmona.
Citizen Kanen kirjoittaminen oli rankka prosessi, eikä Mankiewicz ollut helppo yhteistyökumppani. Hän oli hauska ja älykäs seuramies Hollywoodin näyttävissä juhlissa, mutta hänellä oli myös päihdeongelma. Humalassa hänen sarkastiset letkautuksensa karkasivat käsistä.
Welles kuitenkin luotti Mankiewiczin kykyihin. Welles oli 24-vuotias Hollywoodin ihmelapseksi nostettu nuori nero, joka sai esikoisohjaukselleen vapaat kädet. Welles valitsi käsikirjoittajaksi Mankiewiczin, joka joutui sanelemaan tekstin sihteerille sairasvuoteelta, sillä hän oli joutunut vähän ennen pestin saamista auto-onnettomuuteen.
Mank on ollut tekeillä pitkään. Elokuvan on käsikirjoittanut Fincherin isä Jack, joka kuoli vuonna 2003. David Fincher halusi tehdä Mankin jo 1990-luvun lopulla, mutta yksikään studio ei suostunut tuottamaan elokuvaa, sillä ohjaaja halusi ehdottomasti kuvata sen mustavalkoisena. Alalle tarvittiin uusi tekijä Netflix, ennen kuin Fincher sai tilaisuutensa.
Ja komea elokuva siitä tulikin. Jo alkutekstit saattavat katsojan Hollywoodin kulta-ajan tunnelmiin. Tyylikkäästä kuvauksesta vastaa Erik Messerschmidt, joka toimi kuvaajana myös Mindhunterissa. Pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita ovat myös lavastaja Donald Graham Burt, leikkaaja Kirk Baxter sekä säveltäjäkaksikko Trent Reznor ja Atticus Ross. Heidän ansiostaan elokuva sekä näyttää että kuulostaa hyvältä.
Gary Oldman on pääroolissa täysin suvereeni. Asiaa helpottaa sekin, että hänelle on kirjoitettu parhaat repliikit.
Sivuosissakin on päteviä näyttelijöitä. Citizen Kanen inspiraationa toiminutta William Hearstia esittää aina yhtä vakuuttava Charles Dance. Amanda Seyfried Hearstin rakastajattarena ja Mankin ystävänä sopii rooliin täydellisesti. Tämä on kuitenkin Oldmanin bravuuri. Sekä tietenkin David Fincherin, joka on saanut aikaan vaikuttavan elokuvakokemuksen. Mank ei ole aivan hänen parhaiden töittensä veroinen, mutta silti se on komeaa työtä kaikilla elokuvanteon osa-alueilla.
Oldmanin Oscar-ehdokkuus on suorastaan läpihuutojuttu, ja muissakin kategorioissa on ehdokkuuksia takuulla tulossa. Jack Fincher olisi varmasti ylpeä poikansa elokuvasta, ja postuumi käsikirjoitus-Oscar olisi enemmän kuin paikallaan.
Jussi Huhtala