Maryam

/ GENRE ENSI-ILTA 03.07.2020 TÄHDET

Viihdyttävä ja usein yllättävän hauska katsaus Saudi-Arabian naisten tilanteeseen olisi kaivannut ohjaukseensa enemmän tulta ja tappuraa.

Haifaa Al-Mansour hurmasi yleisöt ja kriitikot vuonna 2012 debyyttielokuvallaan Vihreä polkupyörä (Wadjda), joka oli ensimmäinen Saudi-Arabiassa kuvattu elokuva sekä samalla myös maan ensimmäinen elokuva, jonka oli ohjannut nainen. Melkoisen kova suoritus Al-Mansourilta, mutta valitettavasti ohjaajan seuraavat, englanninkieliset elokuvat olivat pienoisia pettymyksiä. Elle Fanningin mielenkiintoisesta roolisuorituksesta huolimatta Mary Shelley jäi tylsäksi elämänkertaelokuvaksi ja Netflixille tehty Nappily Ever After oli sekin keskiverto ja siirappinen.

Nyt Al-Mansour on palannut takaisin juurilleen Saudi-Arabiaan ja ohjaajan uusi elokuva Maryam tuntuu paluulta juuri siihen mitä ohjaaja kuvaa parhaiten: yhteiskunnallista muutosta yksilön näkökulmasta, modernilla twistillä.

Maryam on nuori lääkäri Saudi-Arabiassa. Vaikka Maryam on korkeasti koulutettu ja muutenkin erittäin pätevä nainen, kohtaa hän silti päivittäin seksismiä ja vanhanaikaisia asenteita. Vanhempi mies tuodaan Maryamin vastaanotolle auto-onnettomuuden jälkeen, mutta mies kieltäytyy hoidosta Maryamin sukupuolen perusteella. Myös sairaalaan johtava tie on myös täynnä mutaa ja kuraa, mikä hidastaa potilaiden tuontia sairaalaan. Viimeinen niitti on, kun Maryam ei pysty matkustamaan Dubaihin konferenssiin, sillä hänellä ei ole huoltajan lupakaavaketta elektronisena.

Tähän kaikkeen kyllästyneenä Maryam päättää asettua ehdolle edessä oleviin vaaleihin tavoitteenaan tuoda todellista muutosta yhteiskuntaan. Elokuva seuraa Maryamin vaaleihin valmistautumista sekä kampanjointia, joka on täynnä ongelmia mutta myös sydäntälämmittäviä onnistumisia.

Maryam on kieltämättä mielenkiintoinen elokuva. Sen kuvaus naisten asemasta on harmillisen ajankohtainen vielä nykypäivänäkin, mutta Al-Mansour ei koskaan alenna hahmojaan uhreiksi. Saudi-Arabian naisten tilanne ja maan epätasa-arvoisuus tuodaan esille hyvin mutta ilman turhaa dramatisointia ja sensaationtavoittelua. Maryam on yllättävän tavallinen elokuva ja ehkä elokuvan radikaalein elementti on sen ajatus siitä, että muutos alkaa yksilön tasolta.

Maryam ei vaadi naisille tasa-arvoa tai itselleen enemmän oikeuksia. Hän vain haluaa helpottaa potilaiden ja lääkäreiden elämää niinkin yksinkertaisella asialla kuin maantien päällystämisellä. Silti Maryamin ehdokkuutta vastustetaan ja nainen kohtaa niin välinpitämättömyyttä kuin suoranaista vihamielisyyttäkin.

Ajoittain Al-Mansourin elokuva on niin vaatimaton lähestymistavassaan, että se jarruttaa elokuvan muuten voimakasta sanomaa. Vaikka kyseessä on varmasti tarkkaan harkittu sävy, jää Maryam hieman latteaksi elokuvaksi. Al-Mansourin ohjaustavasta puuttuu kunnianhimoa ja intoa, joka toisi elokuvaan energiaa.

Maryam on ajoittain niin hienovarainen, ettei se pysty pitämään katsojan mielenkiintoa yllä, vaikka elokuvasta löytyykin hienoja oivalluksia.

Mila Al Zahrani loistaa pääosassa Maryamin roolissa. Maryam on samastuttava hahmo, joka tuo yksilön kamppailun Saudi-Arabian epätasa-arvoisuuden keskellä uskottavasti valkokankaalle. Maryam ei ole perinteinen ”voimakas nainen” vaan tavallinen nainen, josta tulee tahtomattaan symboli suuremmalle aatteelle.

Maryam vain tahtoisi kävellä töihin pilaamatta kenkiään mudassa tai potilaiden pääsevän sairaalaan turvallisesti paarien juuttumatta saveen.

Elokuvan sydän on kuitenkin Maryamin perhe. Elokuvan alussa Maryamin muusikko-isä lähtee konserttikiertueelle ja seuraa tyttärensä vaalimatkaa puhelimen välityksellä. Khalid Abdulraheem tuo valtavasti lämpöä ja huumoria kohtauksiinsa, mitä elokuva kaipaisi enemmänkin. Valitettavasti perhe pysyy erossa toisistaan lähes koko elokuvan keston ajan. Myös Dae Al Hilali ja Nora Al Awadh ovat mainioita Maryamin sisaruksina, ja elokuva on parhaimmillaan kohtauksissa, joissa sisarten eri luonteet ottavat yhteen. Erityisesti Al Awadh on loistava kauhistuneena teininä, joka haluaisi kaiken perheeseensä kohdistuvan huomion vain katoavan.

Maryam ei ehkä ole Al-Mansourin vahvin elokuva, mutta se muistuttaa miksi ohjaaja valloitti sydämemme Vihreällä polkupyörällä. Maryam ei ehkä ole vuoden radikaalein elokuva, mutta sen sydän on täyttä kultaa. Elokuvassa ei ehkä polteta rintaliivejä, mutta se on silti ultra-feministinen kuvatessaan naisia kasvohunnuissa muuttamassa maailmaa ruohonjuuritasolla. Maryam on lämmin ja ennenkaikkea optimistinen elokuva yhden naisen taistelusta naisvihaa vastaan.