Pandemiapilven hopeareunus epätoivoisesti optimistisille: teattereihin saapuu katsomisen arvoisia elokuvia, joille normaalioloissa ei olisi tilaa.
Parasiten ohjaaja-käsikirjoittaja Bong Joon-hon varhaisteos kertoo Etelä-Koreaa 1986–1991 ravisuttaneesta murhasarjasta. Kansakunta ja etenkään kymmenen naisen murhapaikkana toiminut pieni kylä ei ollut mitenkään valmis kohtaamaan moista modernin maailman hirviötä.
Parasiten huijariperheen isää esittänyt Song Kang-ho aloitti yhteistyönsä Bong Joon-hon kanssa pikkupaikkakunnan poliisietsivänä, jolle tapaus on liikaa, vaikka hän kuinka väittää voivansa tunnistaa syylliset silmäkontaktin perusteella ja saa tunnustuksia vaikka se pitäisi hakata epäillystä.
Kokemattomat poliisit möhlivät murhapaikkatutkimukset, ja apuun saapuu kokenut etsivä pääkaupungista. Yhteistyö ei tahdo ottaa tulta, mutta hiljalleen miehet kuitenkin keräävät johtolankoja yhdessä ja erikseen.
Elokuva onnistuu tasapainottelemaan hyvin oudolla ja hirveällä trapetsilla. Etsivät ovat periaatteessa tarinan sankareita, ja heidän toivoo pystyvän pysäyttämään naisiin kohdistuvan iljettävän väkivallan. Toisaalta heidän luonteensa eivät ole kovin sankarillisia. Kun kasvava ulkopuolinen paine kyseenalaistaa heidän kuvansa itsestään, menetelmätkin liukuvat yhä kauemmas lain hengestäkin.
Memories of Murder on aikaisemmin nähty Suomessa vuoden 2004 Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Muistan kuinka Bong Joon-hon elokuva hämmensi, kun mietin oliko valkokankaan rankoille tapahtumille tarkoitus myös nauraa.
Elokuva tekee paluun tietysti Parasiten valtavan suosion vanavedessä, mutta se on ehdottomasti perusteltu paluu. Vuosien tuoma jälkiviisaus on opettanut Bong Joon-hon tavasta yhdistellä lajityyppejä ja nähdä huumoria elämän kamaluuksissa. Memories of Murderia katsoo siis aivan uudella silmällä kiinnittäen huomiota ohjaajalle tyypillisiin elementteihin.
Memories of Murder on saanut myös uutta merkitystä. Maailmassa, jossa poliisiväkivalta on nostettu esiin, elokuvan huumori on entistäkin mustempaa.