David Bowien merkitys populaarikulttuuriin on ollut valtava. Jo 1960-luvulla muusikkona aloittaneen Bowien ura jatkui vielä 2010-luvulle saakka. Bowie kuoli maksasyöpään 69-vuotiaana vuonna 2016, mutta hänen jättämänsä taiteellinen perintö elää edelleen vahvasti.
Bowie nousi glam rockin tähdeksi jo varhain, mutta varsinainen supertähteys tuli 1980-luvulla kevyempää ja tanssittavaa musiikkia sisältävällä albumilla Let’s Dance.
Brett Morgenin ohjaama dokumenttielokuva Moonage Daydream on saanut nimensä Bowien samannimisestä vuoden 1971 kappaleesta. Morgen on lahjakas ja omaperäinen elokuvantekijä, jonka aiempiin dokumentteihin kuuluvat muun muassa Kurt Cobainin tarina Montage of Heck (2015) sekä Hollywood-tuottaja Robert Evansista kertova The Kid Stays in the Picture (2002).
Vaikka monille Bowie on tuttu kaupallisemman tuotantonsa perusteella, hän oli ennen kaikkea kameleonttimainen taiteilija, jonka lahjakkuus ylsi muuallekin kuin rockmusiikkiin. Tätä puolta Morgen on halunnut korostaa, ja hän tekee sen tavalla, johon Bowie olisi varmasti itsekin ylpeä.
Moonage Daydream ei ole faktoihin ja vuosilukuihin pohjautuva tavanomainen dokumentti vaan kokonaisvaltainen kokemus. Se on yhdistelmä konserttitaltiointia ja sukellusta Bowien sisäiseen maailmaan.
Mukana on perinteisten dokumenttien tapaan arkistomateriaaliin pohjautuvia haastatteluja, mutta Morgen on leikannut kokonaisuuden taitavasti lisäten mukaan otteita Bowien suosikkielokuvista ja muista teoksista. Bowie oli myös lahjakas näyttelijä, joten Broadway-päärooli Elefanttimiehessä ja monet elokuvat, kuten Merry Christmas Mr. Lawrence ja Labyrintti, saavat myös tilaa dokumentissa.
Bowie kertoo haastatteluissa paitsi taiteellisesta työstään myös siitä, miten hän etsi sisäistä rauhaa ja merkitystä elämäänsä. Hän muistelee myös perhettään ja etenkin vanhempaa velipuoltaan Terryä, joka auttoi häntä löytämään tien musiikin maailmaan. Vakavista mielenterveysongelmista kärsineellä Terryllä oli valtava merkitys Bowien elämässä.
Moonage Daydream kestää kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia, mutta se ei tunnu lainkaan pitkältä. Se on audiovisuaalinen elämys, jota yhdenkään Bowien musiikista pitävän ei kannata jättää väliin. IMAX-salissa kokemus oli suorastaan kosminen.
Jussi Huhtala