Night at the Museum – Haudan salaisuus

/ GENRE ENSI-ILTA 13.02.2015 TÄHDET

Pikainen kertaus niille, joille Night at the Museum -fantasiakomedioiden perusidea ei ole tuttu: New Yorkin luonnontieteellisen museon kokoelmissa on Egyptistä 1930-luvulla löydetty maaginen laatta, joka yöaikaan herättää näyttelyesineet henkiin. Ben Stillerin esittämä yövartija Larry on ystävystynyt usein huonokäytöksisten museoesineiden kanssa ja hyödyntää laatan magiaa tehdäkseen museosta yleisönähtävyyden – vaikka kaikki pitävätkin siellä näkemiään ihmeellisyyksiä vain taidokkaina stuntteina ja erikoisefekteinä.

Kolmososan alussa Larry onkin järjestämässä jälleen yhtä ilta-aikaan sijoittuvaa juhlatilaisuutta, jonka tarkoitus on tuoda lisää julkisuutta museolle ja sen kokoelmille. Tilanne kuitenkin riistäytyy käsistä, kun eloon heränneet esineet alkavat käyttäytyä kontrolloimattomasti ja vaarallisesti. Kaaokseen päättyvän tilaisuuden jälkeen Larrylle ja kokoelmien egyptiläisprinssi Akmenrah (Rami Malek) havaitsevat taikalaatan kärsineen oudosta hapettumasta – ja korruptio leviää koko ajan.

Sankarimme kehittävät suunnitelman kuljettaa laatta Lontooseen, sillä British Museumin näyttelyssä ovat esillä Akmenrahin vanhemmat, jotka henkiin herätettyinä saattaisivat tietää miten laatta ja siitä riippuvaiset elolliset esineet voisi pelastaa. Larry värvää avukseen Nick-poikansa (Skyler Gisondo). Perillä Larry saa kuitenkin huomata, että Akmenrahin ohella mukaan on tuppautunut koko joukko aikaisemmista elokuvista tuttuja tyyppejä ja uusiakin tulokkaita. Kuten tavallista, apulaisista on enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä tilanne parane, kun British Museumin esineet ensi kertaa heräävät henkiin tiedostamatta todellista tilannettaan.

Ensimmäinen Night at the Museum – Yö museossa (2006) oli kaikessa hölmöydessäänkin pirteä fantasia-avaus, mutta jatko-osat toistavat samoja vitsejä. Haudan salaisuutta ennen kakkososassakin jouduttiin vierailulle toiseen kuuluisaan museoon kilpajuoksussa aikaa vastaan, ja kaikki osat ovat rakenteeltaan samaan muottiin valettuja. Kun mukaan tuodaan uusia tuttavuuksia, niitä ei osata hyödyntää.

Stiller esittää Larryn ohella Laaa-luolamiestä, ja brittimuseon yövartijaa esittävä Rebel Wilson suorastaan tuhlataan. Hänet käytännössä suljetaan pieneen koppiin sen sijaan, että hän pääsisi vapaasti vetämään räiskyvää komediaansa, joka olisi hyvin istunut Night at the Museum -räikeyteen. Stiller-kaksoisroolista ei saada irti muuta vitsiä kuin että Laaa muistuttaa Larrya. Dan Stevensin ylimielisen Sir Lancelotin potentiaalikin hukataan.

Edellä olevilla moitteilla lienee merkitystä vain aikuisille, joiden pitää päättää, kenen vuoro on viedä lapset elokuviin. Tätä varsinaista kohderyhmää vauhdikas meno ja pissaava apina varmaan jaksavat huvittaa. Mutta kun tekijöillä ei selvästikään ole eväitä keksiä aiheesta uutta, on aika sanoa tälle franchiselle hyvästi.


Aiheeseen liittyvät elokuvat