Paluu

GENRE ENSI-ILTA 15.03.2019 TÄHDET

Tavallinen perhe kohtaa yhden vuorokauden aikana amerikkalaisen opioidiepidemian katu-uskottavasti ja jopa inhorealistisesti.

Vuorokaudessa ehtii tapahtua paljon. Varsinkin kun oma poika on narkomaani ja jatkuvasti vaikeuksissa. Paluu on rankka elokuva perhesiteistä, äidinrakkaudesta, addiktioista, valheista ja salaisuuksista. Paluu on myös hurja kertomus siitä, miten kaikki voi kääntyä päälaelleen järjettömän nopeassa tahdissa, kaoottisesti, ilman kontrollia. Raa’asti koskettava ja tunteellinen elokuva kertoo kaunistelemattoman intiimin tarinan erään keskiluokkaisen perheen huumehelvetistä.

Julia Roberts vetää uransa yhden katu-uskottavimmista rooleista uusioperheen Holly-äitinä. Kun hänen poikansa Ben (Oscar-ehdokas Lucas Hedges) ilmestyy yllättäen kotiin jouluksi, tietävät sekä Holly että hänen miehensä Neal (Courtney B. Vance) myös vaikeuksien asettuneen samalla taloon. Perheen kaksi pienempää lasta ovat innoissaan nuorukaisen vierailusta. Ben on kuitenkin huumeaddikti. Nuorukainen saa jäädä vierailulle vain sillä ehdolla, että Holly vahtii jokaista pojan liikettä kuin haukka.

Eikä aikaakaan, kun menneisyys iskee koko porukan kanveesiin. Perheen koira katoaa murron yhteydessä. Ben uskoo tietävänsä, kuka koiran on vienyt ja karkaa hakureissulle. Holly lähtee tietenkin perään, koska ei luota poikansa pysyvän kuivilla – tai edes lain oikealla puolella. Vuorokauden aikana ehtii tosiaan tapahtua paljon ja kaikenlaista.

Yö tuo Hollyn eteen vaikeita ja pelottavia tilanteita loppumattomalla syötöllä. Välillä lipsutaan hieman myös epäuskottavan puolelle, mutta kokonaisuudessaan elokuva kulkee uskottavasti myös inhorealistisemmilla poluilla. Paluu on vaikea elokuva sulattaa, ja monelle se voi olla jopa liian paha pala kokonaisuudessaan.

Lucasin isän Peter Hedgesin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva ei ole mikään hyvänmielenraina. Se on hyvin samanlainen kuin vain hetki sitten ensi-iltansa saanut Beautiful Boy. Kummassakin addiktiotarinassa perheet seuraavat aivan liian läheltä teinipoikiensa huumeidenkäyttöä. Elokuvat ovat myös kaavamaisia ja ilkeämielisemmät voisivatkin kutsua niitä Oscar-baiteiksi. Beautiful Boy on kuitenkin hieman perinteisempi ja silotellumpi draama. Paluu iskee suoraan addiktion karumpiin lieveilmiöihin kuten rikollisuuteen ja väkivaltaan, se on enemminkin katuelokuva kuin perhedraama.

Sekä Roberts että Hedges ovat erinomaisia rooleissaan. Elokuvan parrasvalon varastaa kuitenkin veteraaninäyttelijätär Roberts. Hän tekee todella vahvan paluun valkokankaiden draamakuningattareksi. Roberts on uskottava ja jopa pelottavan tunteellinen murskaavaa surua kantavana, paljon nähneenä äitinä. Tällaista Robertsia ei ole vielä nähtykään. Mahtava suoritus jo hieman sivuraiteille ajautuneelta näyttelijättäreltä.

Tarina on ikävän yleinen opioidiepidemiasta kärsivässä nykypäivän USA:ssa. Erään uutisen mukaan Yhdysvaltain kansalainen kuolee suuremmalla todennäköisyydellä opioidiyliannostukseen kuin auto-onnettomuudessa. Narkomaanitkin ovat koko ajan nuorempia ja nuorempia. Siinäpä sitä oikeaa inhorealismia.