Pekka Töpöhäntä

GENRE ENSI-ILTA 31.07.2020 TÄHDET

Muutaman Bamse-seikkailun ohjaaja on nyt tarttunut 80-vuotta vanhaan kissasankariin. Mitään uutta sympaattiseen kattimaailmaan ei ole tuotu, mutta hahmojen sympaattisuus kantaa simppeliä tarinaa.

Klassisten ruotsalaisten lastenkirjojen Pekka Töpöhäntä on pieni, hännätön maalaiskissa, joka seikkailee Uppsalan historiallisessa kaupungissa siellä kohtaamiensa kissojen kanssa. Nämä vaihtelevat lempeästä Maija Maitoparrasta ilkeään Monniin sekä tämän hölmöihin apureihin Pilliin ja Pullaan.

Tuore elokuvasovitus on jälleen yksi alkutarina Pekan seikkailuille. Siihen on rakennettu kehys, jossa Pekasta tulee pikkutytön rakas lemmikki, ennen kuin olosuhteet heittävät sankarimme tuttujen kissahahmojen joukkoon.

Ilkeä ja ylimielinen Monni haluaisi pyörittää eksklusiivista yökerhoa kaupungin kissakermalle, ja tarvitsee sinne esiintyjiä. Siinä leffa suurin piirtein onkin. On väärin sanoa, että väkinäiset, nopeasti unohdettavat laulunumerot keskeyttäisivät toimintaa, sillä sitä ei juuri ole.

Siinä on kyllä alussa ja lopussa kaksi pitkää ja yllättävän pelottavaa toimintajaksoa, mikä on hämmentävää, sillä kirjat ovat tunnettuja ennemmin hauskoista kommelluksistaan. Ulkoisesti uutuus seurailee vuoden 1981 raikasta animaatiota, jossa tyylitellyt kissat seikkailevat pelkistetyissä mutta tunnistettavissa maisemissa. Kyseinen versio on muuten juuri ilmestynyt dvd:llä, joten on helposti havaittavissa miten vähän uutta Christian Ryltenius on pystynyt uutuuteen tuomaan.

Ohjaajan parista aikaisemmasta Bamse-elokuvasta on voinut päätellä, ettei hän ei ole mikään kovin omaperäinen tekijä. Ennemmin hänen teoksensa lepäävät tunnettujen hahmojen ja niiden sympaattisuuden varassa. Ja sitähän Pekka Töpöhännässä riittää.

Toivottavasti uutuus saa sen verran suosiota, että Pekan tarinoissa päästäisiin nytkähtämään alkuesittelyistä muihinkin Gösta Knuttsonin lämpimän hauskoihin kirjoihin.