Peppermint

GENRE ENSI-ILTA 21.09.2018 TÄHDET

Kaikkien väkivallan vihollisten äiti.

Väkivallan vihollinen -elokuvien – niin vuonna 1974 alkaneen sarjan kuin tämän vuoden uudelleenfilmatisointi alkuperäisteoksesta – perusidea on perheensä tai muuten läheisensä menettäneen tavallisen kansalaisen lähteminen oman käden oikeutta jakavalle koston ristiretkelle. Käytännössä niissä ja niitä matkivissa toimintaleffoissa kyseinen antisankari on aina mies, mutta joitakin poikkeuksiakin löytyy. Peppermint on yksi niistä.

Jennifer Garnerin esittämän Riley Northin perhe kitkuttelee toimeentulon rajoilla. Aviomies tuntee hetken kiusausta lähteä laittomuuksien teille ryöväämään pahamaineisen huumepomon rahoja. Vaikka hän lopulta päättää olla tarttumatta ehdotukseen, on jo liian myöhäistä. Vihiä saanut gangsteri käskee tehdä miehestä ja hänen perheestään varoittavan esimerkin.

Verilöylystä nipin napin selviytyvä Riley ei saa yhteiskunnalta tukea oikeutta etsiessään, joten psykiatriseen hoitoon määrätty traumatisoitunut nainen ottaa ja katoaa. Vuosia myöhemmin tapaukseen liittyviä konnia ja korruptoituneita virkamiehiä alkaa putoilla kuin kärpäsiä.

Jennifer Garner tuli tunnetuksi 2000-luvun alussa nimenomaan toimintarooleissa, pääasiassa Alias-tv-sarjan päähenkilönä ja Elektra-superleffan nimihahmona. Vaikka Garner on sittemmin siirtynyt myös romanttisen komedian ja draaman puolelle, sujuu toiminta häneltä edelleen sujuvasti ja uskottavasti. Paikoin Rileyn toiminta tuntuu edellyttävän lähes yliluonnollisia voimia, mutta vaikuttavien käsikähmä- ja räiskintätaitojen ohella on mukava seurata hahmon älyllistä kissa ja hiiri -leikkiä saaliinsa kanssa.

Poikkeuksellisesta päähenkilöstä huolimatta Peppermint ei silti keksi vigilante-lajityyppiä uudelleen. Päinvastoin, se turvautuu tuttuihin kuvioihin, joissa katkeroitunut päähenkilö määrätietoisesti raivaa tietään kohti pääkohdettaan. Jälkeen jää sadististen väkivallantekojen vana, jossa panokset kasvavat sitä mukaa, mitä pitemmälle sankari pääsee ja mitä enemmän konnat, virkavalta ja suuri yleisö alkavat saada tästä selville. Edes moderni somejulkisuus ei tuo hahmoon tai aiheeseen mitään tuoretta.

Jos piti tuoreesta Death Wish -uudelleenfilmatisoinnista, pitänee myös Peppermintistä. Jos ei kuuluu Garnerin ihailijoihin, uutuuskaan tuskin voittaa hänen puolelleen.