Jetit elävät omassa mukavan eristetyssä yhteiskunnassaan vuorella, pilvien yllä. Urbaanilegendat kertovat kuitenkin myös pikkujaloista. Osa lumimiehistä on sattunut välillä jopa havaitsemaan edellämainittuja. Kivenhaltija (Common / Iso H) kuitenkin kieltää pikkujalkojen olemassaolon vedoten kiviin hakattuihin ikivanhoihin sääntöihin, joita jetit ovat noudattaneet jo vuosisatoja. Päähenkilö Migo (Channing Tatum / Elias Kaskinen) näkee kuitenkin monenlaisten sattumien kautta pikkujalan, mutta kukaan ei tunnu uskovan häntä.
Pikkujalka tarjoaa parikin yllätystä, joista ensimmäinen on se, että elokuva on yllättävän hyvä. Toinen yllätys onkin hieman erilainen: elokuva on musikaali. Musikaalisuus ei sinänsä tule yllätyksenä, kun katsoo elokuvan alkuperäisääniä. Mukana ovat Common, James Corden ja Zendaya, kaikki tunnettuja musiikkihommistaan.
Elokuvan musiikkiosuudet ovat hauskoja mutta unohdettavia. Parhaiten mieleen jää todennäköisesti Kivenhaltijan mahtipontinen rap-osuus elokuvan puolivälissä. Suomenkielisen ääniraidan Iso H hoitaa homman kotiin erittäin asiallisesti.
Toki olennaisin osa animaatioissa on itse animointi. Pikkujalka on animoitu erittäin hyvin. Se ei kuitenkaan yllä Disneyn tai Illuminationin tasolle, mutta on silti henkeäsalpaavan hienoa jälkeä.
Elokuvan 3D on hämmästyttävän turha, sillä elokuvasta puuttuvat kaikki pop-upit, joihin 3D yleensä nojaa. Lasit pimentävät kuvaa, eivätkä ole yleensä lasten mieleen, joten kannattaa suosiolla valita 2D-versio.
Aiemmin muun muuassa Hotel Transylvania -franchisen parissa työskennellyt Sony Pictures Imageworks ei petä taaskaan. Kuva on terävää ja silmät pitää mielellään liimattuina valkokankaassa koko elokuvan keston ajan.
Elokuva takertuu hyvin nykypäivän ongelmiin. Pelkoon jostain muusta kuin tutusta ja turvallisesta. Kyseessä on hurraa-huuto vapaudelle ja kaikelle hienolle, mitä yhdessä on mahdollista saada aikaan.
Animaatio on jo pitkään tunnettu kantaaottavana taidemuotona, sillä kantaaottavat elementit saa upotettua opettavaisiin tarinoihin mukavasti, eikä niitä välttämättä paljain silmin huomaa. Eritoten Warnerin animaatioissa sanomaa on tuputettu silmille, kuten Lego Elokuvassa jatkuvaa ystävyyden ja yhteistyön merkitystä. Tässä elokuvassa sanomaa ei kuitenkaan isketä kokoajan esille, vaan se esitetään paljon hienovaraisemmin.
Hienovaraisempi sanoma jää varmasti kaikkien katsojien mieleen ja jättää mukavan hyvänolontunteen vielä lopputekstien päätyttyä.