Keski-ikäisen Alexin (Sverrir Gudnason) raivonpurkaukset kotona ovat tuhoamassa hänen avioliittonsa ja suhteensa lapsiin. Alex ymmärtää, että hänen on opittava hallitsemaan vihaansa. Terapeutin vastaanotolla selviää, että suvussa kulkeva viha on johdettavissa yhteen mieheen – Alexin isoisään, kirjailija Sven Stolpeen.
Björn Rungen ohjaama elokuva Polta nämä kirjeet perustuu ruotsalaiskirjailija Alex Schulmanin samannimiseen omaelämäkerralliseen romaaniin.
Alex päättää selvittää, mistä Sven Stolpen viha ja väkivaltainen käytös kumpusi. Hän palaa isoisänsä kirjallisen tuotannon äärelle. Käy ilmi, että isoisän synkän vihan laukaisseet tapahtumat johtavat kesään 1932. Vähitellen Alexille selviää, että tuona kesänä hänen isoäitinsä Karin Stolpe (Asta Kamma August) antautui suhteeseen kirjailija Olof Lagercrantzin (Gustav Lindh) kanssa. Nuori Sven Stolpe (Bill Skarsgård) ymmärsi suhteen laadun, eikä antanut sitä koskaan anteeksi. Hän palasi romaaneissaan saman teeman ympärille kerta toisensa jälkeen.
Rungen elokuvassa rakenne on sama kuin Schulmanin kirjassakin. Tapahtumat kerrotaan kolmella eri aikatasolla. Tarinaa hallitsevat kesän 1932 tapahtumat, jolloin nuoret kolmiodraaman osapuolet viettävät aikaa kirjailijaresidenssissä ja kielletty suhde saa alkunsa.
Toisella aikatasolla Alex palaa lapsuuteensa ja muistaa, että löysi 11-vuotiaana isoäidin salaiset kirjeet. Kolmas aikataso on Alexin nykypäivä, jolla hänen avioliittonsa on hajoamispisteessä ja hän alkaa selvittää kokemansa vihan alkulähteitä. Suvun suuri salaisuus on vaikuttanut myös seuraavien sukupolvien elämään. Tällä aikatasolla Alex tapaa Olofin pojan, menestyskirjailija David Lagercrantzin (Daniel Goldmann), jonka suvun puolella 1930-luvun tapahtumia on käsitelty toisin.
Polta nämä kirjeet kuvaa hienosti ylisukupolvista väkivaltaa ja sen eri ilmenemismuotoja. Elokuvassa kaiken kolmen eri aikatason maailmat on hienosti tyylitelty ja musiikki yhdistyy soljuvasti kuvakerrontaan. Näyttelijät tekevät erinomaista työtä. 11-vuotiaana Alexina nähdään Skarsgårdin näyttelijäsuvun nuorempi edustaja, Ossian Skarsgård (s. 2009), joka tekee vaikuttavan roolityön.
Tempoltaan elokuva on kuitenkin turhan hidas. Nykypäivän Alexin osuuteen olisi voinut kirjoittaa enemmän hänen parisuhdettaan ja jättää Alexin tutkimusten yksityiskohdat vähemmälle. Schulmanin romaanissa jännite pysyy lukijalle yllä, kun Alexin löydökset isovanhempiensa menneisyydestä paljastetaan vähitellen. Sama ei kuitenkaan toimi visuaalisessa muodossa. Paikoitellen Veronica Zaccon käsikirjoitukselta olisi siis kaivannut selkeämpää irtiottoa Schulmanin teoksesta.
Susanna Bono