Cannes-voittaja Robin Campillo (BPM) vie katsojat tällä kertaa 1970-luvun Madagaskariin, ranskalaisen lentotukikohdan perheiden luokse. Gomezin perheen kuopuksella Thomasilla (Charlie Vauselle) on villi mielikuvitus ja hän seuraa tarkkasilmäisesti muiden ihmisten elämää. Välillä hän eksyy lempisupersankarinsa Fantômetten värikkääseen ja hauskaan maailmaan vietnamilaisystävänsä Suzannen (Cathy Pham) kanssa.
Aikuisia vaivaa tylsyys, joten seikkailuja etsitään niin juhlista kuin seksisuhteista. Poliittinen myllerrys on kuitenkin jo odottamassa kulman takana. Thomas vakoilee saaren tapahtumia lapsen silmin ja ihmettelee aikuisten menoa ja heidän motiivejaan.
Kolonialismista ja perhesuhteista kertova elokuva ei ikävä kyllä onnistu säväyttämään lähellekään niin paljon kuin AIDS-draama BPM (2017). Punainen saari on omituisen sekava paketti erilaisia elementtejä, jotka eivät oikein onnistu kommunikoimaan keskenään. Esimerkiksi Thomasin havainnot eivät oikeastaan vaikuta kerrontaan juuri lainkaan. Tuntuukin siltä, että Campillo on halunnut tällä kertaa esitellä taiteellisia kykyjään enemmän kuin tarinankerronnallisia taitojaan.
Gomezin perheen äitiä esittää muuten suomalaistaustainen Nadia Tereszkiewicz (Forever Young, Rikos on minun), joka on roolissaan erinomainen.
Niko Ikonen