Osallistuin Cannesin elokuvajuhlille 3 Days in Cannes -ohjelman kautta, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuden kokea festivaalit sisältäpäin. Olin mukana festivaalien kolmannessa sessiossa 21.–23. toukokuuta ja samalla yksi harvoista suomalaisista osallistujista.
Kolmeen päivään mahtui kuusi elokuvasalia, useita kilpailusarjan näytöksiä sekä lukemattomia ikimuistoisia kohtaamisia. Suomalaisittain erityisen kiinnostava oli Aalto-yliopiston ohjaajaopiskelija Yasmin Najjarin lyhytelokuva TJ28, joka nähtiin La Cinef -sarjassa.
Erityisen mieleenpainuva hetki oli aamuvarhainen kapuaminen kohti Grand Théâtre Lumièren näytössalia. Yhden banaanin voimalla tuolla kuuluisalla punaisella matolle astellessani tuntui hetken kuin olisi ollut edelleen unessa.
Mutta miten ohjelmaan voi sitten oikein päästä mukaan?
Kirjoita rakkauskirje
Moni ajattelee virheellisesti, että ohjelmaan valittaisiin vain elokuva-alan opiskelijoita. Todellisuudessa osallistujia yhdistää ennen kaikkea rakkaus elokuviin. Hakemus tehdään festivaalien akkreditointijärjestelmän kautta yleensä helmikuun alussa. Tärkein osa on niin sanottu ”love letter to cinema” eli rakkauskirje elokuville.
Siinä kannattaa kertoa henkilökohtaisesti, mitä elokuvat merkitsevät juuri sinun elämässäsi ja miksi Cannes kiinnostaa.
Omaa hakemustani kirjoittaessa pysähdyin pohtimaan elokuvamatkani merkittävimpiä hetkiä ja sitä, mitä lempielokuvani minusta kertovat. Persoonallinen näkökulma jää paremmin mieleen kuin pelkkä lista saavutuksista.
Jos sinulla kuitenkin on julkaistuja elokuva-arvosteluja, haastatteluja tai muuta aiheeseen liittyvää sisältöä, ne kannattaa liittää mukaan. Hakijoita on vuosittain noin 10 000–15 000, joista noin 3 000 hyväksytään, joten mukaan mahtuu myös arpaonnea.
Lippusodat ovat sekuntipeliä
Hyväksynnän jälkeen kannattaa tutustua festivaalien ohjelmistoon hyvissä ajoin, jotta löytää sieltä ne elokuvat, jotka etupäässä kiinnostavat. Liput ovat ilmaisia, mutta suosituimpiin näytöksiin pääseminen vaatii hyvää sijoitusta odotusjonossa ja ketterää varaussormea.
Lippuportaali avautuu neljä päivää ennen jokaista näytöspäivää. Toimittajat pääsevät alustalle tuntia ennen muita, joten suuri osa lipuista menee jo silloin. Silti järjestelmää ei kannata pelätä. Peruutuksia tulee jatkuvasti. Lippuja vaihdetaan osallistujien kesken ja uusia lippuja vapautuu viime hetkillä.
Oma lippuni Paper Tigeriin löytyi keskellä yötä sivua päivittämällä, kun taas Fatherlandiin pääsin sattumalta juuri ennen edeltävän elokuvan näytöstä.
Sijainti säästää aikaa ja energiaa
Lentojen lisäksi majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin jo kuukausia etukäteen. Cannesissa sijainnilla on suuri merkitys, sillä festivaalialueen ja kauempana sijaitsevien teatterien välillä liikkuminen vie aikansa.
Majoituin hotellissa vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Palais des Festivalilta. Ratkaisu helpotti päiviäni, sillä suurin osa näytöksistäni sijaitsi kätevästi samalla alueella.
Syö, lepää, ole ajoissa
Festivaalitunnelmissa perusasiat unohtuvat helposti. Ruokatauot ja lepo kannattaa suunnitella etukäteen, sillä näytösten välissä on usein yllättävän vähän aikaa. Esimerkiksi teatterin sisällä piilossa olevien WC-tilojen löytäminen ei ole aina helppoa.
Yksinkertaisin ja tärkein neuvo on silti tämä: mene ajoissa. Erityisesti suosituimpien ensi-iltojen kohdalla mikään lippu ei takaa sataprosenttista sisäänpääsyä.
Parhaat kohtaamiset syntyvät sattumalta
Yksi lempimuistoistani syntyi täysin odottamatta. Olimme ystäväni kanssa kuvaamassa suihkulähteellä, kun paikalle saapui nainen kultaisen patsaan kanssa ja pyysi meitä ottamaan hänestäkin kuvan.
Keskustelun aikana selvisi, että hän työskenteli Fjord-elokuvan PR-tiimissä ja kantoi mukanaan tiiminsä voittamaa palkintoa. Elokuvasta tulikin yksi festivaalin omista yhdessä toisen kilpailusarjan elokuvan, La Bola Negran, kanssa.
Lue myös: Suomalaiset mukana kisaamassa Pohjoismaiden parhaasta elokuvasta – vastassa Oscar-voittaja
Lue myös: Odottaako kultapysti? Tom Cruise kaivautuu uuteen rooliin
Juuri tällaiset kohtaamiset tekevät Cannesista erityisen. Elokuvantekijät, toimittajat ja muut katsojat liikkuvat samoissa tiloissa, joten ikimuistoisia keskusteluja syntyy jatkuvasti.
Tee kokemuksesta omasi
Joku pääsee punaiselle matolle, toinen näkee tähdet kaukaa. Joku katsoo kolmessa päivässä viisitoista elokuvaa, toinen kolme. He kaikki ovat yhtä lailla Cannesissa.
Omaa kokemusta ei kannata verrata muihin. Tärkeintä on löytää tapahtumasta ne asiat, joista itse nauttii – olivat ne sitten ensi-illat, verkostoituminen, julkkisbongailut tai vain tunnelmasta nauttiminen.
Viimeisenä iltana seisoin Palais’n ulkopuolella katsomassa päätösseremoniaa suurelta näytöltä. Ympärilläni oli väsyneitä mutta onnellisia ihmisiä, eikä kukaan kiirehtivän pois. Jopa ohi ajavat poliisit pysähtyivät hetkeksi kuvaamaan punaisen maton tunnelmaa kännyköillään. Festivaalikuplaa ei millään halunnut puhkaista.
Seisoessani Etelä-Ranskan lämpimässä illassa, edessäni suuri Thelma & Louise -juliste, ymmärsin viimeistään, ettei 3 Days in Cannes ole pelkkä kurkistus elokuvafestivaaleille. Se on muistutus siitä, miksi elokuvat ovat tärkeitä: ne auttavat meitä hahmottamaan maailmaa täysin uusista kulmista ja tuovat näin yhteen tuhansia ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon.
Teksti ja kuvat: Nea Pietiläinen
