Ranskalainen viikonloppu

GENRE ENSI-ILTA 06.07.2012 TÄHDET

On kesäinen viikonloppu, kun Albertine (Karin Viard) on miehensä Jonathanin (Noah Huntley) ja tyttärensä kanssa lähdössä lomamatkalle täydessä junassa. Muistoissaan Albertine palaa lapsuuteensa kesään 1979. Nuori Albertine (Lou Alvarez) matkaa isänsä Jeanin (Eric Elmosino) ja äitinsä (Julie Delpy) kanssa maalle isoäidin (Emmanuelle Riva) syntymäpäiville Bretagneen. Perillä suvun matriarkkaa kokoontuu juhlimaan suuri joukkoa setiä, tätejä, serkkuja ja muuta sukua aina lapsesta vaariin.

Taustalla kummittelee amerikkalaisen Skylab-satelliitin uhkaava putoaminen juuri Länsi-Ranskaan, jossa Albertine perheineen ja sukuineen nyt on. Kovin paljon tuo uhkaava satelliitti ei mieltä paina, koska suuren katraan kesken sattuu ja tapahtuu koko ajan. Välillä nauretaan, tanssitaan ja lauletaan. Kun välillä taas riidellään ja käydään melkein toisia kurkusta kiinni. Tuona viikonloppuna saattoi todella huomata, että sanonta ”samaa sukua, eri maata” pitää paikkansa.

Atlantin rannalla sijaitseva Bretagne on tunnettu muun muassa vaihtelevasta säästään. Mitä kauneimman auringonpaisteen voi katkaista rankka sadekuuro. Tottuneesti, aina kun tällainen kuuro iskee, juhlaväki raijaa itsensä ja ruokansa sisälle, kunnes he palaavat jälleen ulos hauskanpitoon. Välillä käydään rannalla aurinkoa ottamassa ja meressä polskimassa. Ja niinpä löytyy vierestä nudistiranta, jota käydään uteliaina ihmettelemässä.

Nuoriso suuntaa illalla diskoon, jossa soivat ajan suurimmat hitit, luodaan silmäyksiä kaukaiseen ihastuksen kohteeseen ja vaihdetaan suudelmia. Samaan aikaan talossa liika viinanjuonti vie jotkut syviin vesiin. Mutta aamulla, kun on aika pakata itsensä ja tavaransa autoon, aurinko paistaa jälleen kaikille. Eikä se Skylabkaan ole pudonnut taivaalta. Ei ainakaan Ranskaan, vaan mereen lähelle Australiaa.

Näyttelijänä itsensä jo 1990-luvun alussa Krzysztof Kieslowskin Kolme väriä -trilogiassa, varsinkin sen kakkososassa Valkoinen läpilyönyt Julie Delpy ryhtyi uudella vuosituhannella myös ohjaajaksi. 2 päivää Pariisissa (2007) oli Delpyn kansainvälinen pelinavaus, joka nähtiin meilläkin valkokankailla. Seuraavaksi Delpy ohjasi Kreivittären (2009), vertahyytävän tarinan unkarilaisesta kreivittärestä. Ranskalainen viikonloppu on 2 päivää Pariisissa tavoin enemmänkin fiilistelyä kuin jäsennelty juonielokuva. Delpy kertoo tässä ensemble-teoksessaan perheestään ja suvustaan ilman, että katsojaa tietää mihin tarina on menossa ja mikä tarkkaan ottaen on sen punainen lanka. Eikä sitä tarvitsekaan tietää. Riittää, että tempautuu mukaan ja elää elokuvan hahmojen mukana tuon lämpimän kesäisen päivän.

Ranskalainen viikonloppu on mitä virkistävin kesäinen ajankuva, joka sopii lämpimiin kesäiltoihin. Tai niiden muisteluun. Se palkittiin viime syksynä arvostetuilla San Sebastianin elokuvafestivaaleilla.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa