Reservation Road käsittelee tärkeää teemaa harvinainen pitkäveteisesti. Vain hyvien näyttelijöiden ansiosta elokuvaa voi harkita katsovansa, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
On kaunis syyskuinen ilta. Lastenorkesteri soittaa ulkoilmakonsertissa kauniisti. Heistä kauneimmin selloaan soittaa 10-vuotias Josh-poika (Sean Curley), jota hänen perheensä, yliopiston professori-isä Ethan Learner (Joaquin Phoenix), äiti (Jennifer Connelly) ja pikkusisko (Elle Fanning) estoitta ihailevat. Paluumatkalla heidän pitää pysähtyä pienelle huoltoasemalle metsäisellä Reservation Roadilla.
Samaan aikaan eronnut lakimies Dwight Arno (Mark Ruffalo) ajaa samaista tietä ylinopeutta. Hän on matkalla poikansa (Eddie Alderson) kanssa baseball-joukkue Red Soxin pelistä ex-vaimonsa, pojan äidin (Mira Sorvino) luo, ja on myöhässä. Dwight tumpuloi ajaessaan matkapuhelimen kanssa, eikä huomaa toista autoa väistäessään Joshia tien poskessa. Vähemmän vastuuntuntoisena kansalaisena Dwight hädin tuskin hidastaa kulkuaan törmäyksen jälkeen, saati että pysähtyisi katsomaan vahinkoa. Ethan ehtii hädin tuskin nähdä tapauksen, ja ryntää poikansa luo. On liian myöhäistä enää auttaa pientä Josh-parkaa. Perheen valtaa suunnaton suru. Toisaalla Dwight piehtaroi tunnontuskien ja tapauksen peittelemisen välillä.
Pohjoisirlantilaisen Terry Georgen edellinen ohjaustyö oli väkevä Hotelli Ruanda (2004), joka kertoi Ruandassa tapahtuneesta kansamurhasta vuonna 1994. Tällä kertaa aihe on pienempi mutta kuvaa yhtälailla suuria tunteita. Vanhemmille mikään ei voisi olla pahempaa kuin lapsensa menetys. Samaa aihetta kuvasi Kari Paljakka vuonna 2005 valmistuneessa Eläville ja kuolleille -elokuvassaan, jossa Hannu-Pekka Björkman teki koskettavan roolityön. Nyt samassa asemassa on Joaquin Phoenix, joka on myös taitava näyttelijä, kuten muutkin tämän elokuvan näyttelijät aina nuorta Elle Fanningia myöden.
Reservation Roadissa tunteiden vuodatusta kyllä nähdään, mutta valitettavasti tärkeästä aiheestaan huolimatta elokuva on piinallisen pitkäveteinen. Käsikirjoitus laahaa ohjauksen tapaan pahasti, eikä kehittele aihetta tarpeeksi. Kestää lähes tunnin ennen kuin asian ytimeen varsinaisesti päästään. Ja kun ytimessä ollaan, on kaikki ohi hetkessä. Loppu ei palkitse katsojan kärsivällisyyttä millään tavoin. Sääli. Vain hyvien näyttelijöiden yritys pelastaa elokuva nostaa sen kahden tähden arvoiseksi.