Riku Haikara ja jalokiven arvoitus

Animaatioseikkailun jatko-osa on Euro-animaatioille tyypillisesti tarinallisesti horjahteleva mutta kiinnostusta ylläpitävä seikkailu, jonka suomalainen käännös ilahduttaa aikuiskatsojaakin. (Ikäraja K-7)

21.7.2023 00:43
MAA / / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 21.07.2023

Vuoden 2017 Euro-animaatiossa Riku Haikara haikarat adoptoivat pienen varpuspojan. Uuden elokuvan alussa pieni Riku talvehtii kasvattiparvensa kanssa Pohjois-Afrikassa. Muuttomatkalla itsensä todistanut varpunen haaveilee seuraavasta askeleesta: muuton johtajakokelaaksi pääsemisestä.

Erinäisten käänteiden jälkeen Riku päätyy kuitenkin paikallisten lajitoveriensa pariin. Näitä orjuuttaa julma riikinkukko korppikotka-apuriensa avulla. Pikkulinnut etsivät kotikaupunkinsa sopukoista epätoivon vimmalla vangitsijansa himoamaa jalokiveä, ja Riku tulee vedetyksi missioon.

Riku Haikara ja jalokiven arvoitus on jälleen yksi ystävyyden merkitystä korostava kasvutarina lasten animaation muodossa. Uutuus ottaa kuitenkin kiinnostavasti kantaa myös body shamingiin.

Eurooppalaisille animaatioille tyypillisesti animaatio on suhteellisen toimivaa – varsinkin erilaisten höyhenten käsittely on kekseliästä – mutta itse tarina heilahtelee laidasta toiseen. On paatosta, on satunnaisia ja motivoimattomia fantasiaelementtejä, on valtavasti värikkäitä hahmoja, joista isolla osalla ei ole mitään järkevää funktiota. Esimerkiksi pulujen vastarintaliikkeen tehtävä on lähinnä piereskellä.

Onneksi elokuva pysyy koko ajan liikkeessä ja jaksaa kiinnostaa varttuneempaakin katsojaa. Erityisesti on kehuttava suomalaista toteutusta. Ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa, ja heitä tukee Aksu Palménin erittäin onnistunut käännös. Lintuaiheisia puujalkoja sinkoilee, ja satunnaisten hip hop -laulunumeroiden lyriikat suorastaan hykerryttävät.

Jouni Vikman

Riku Haikara ja jalokiven arvoitus -elokuvan traileri

Lisää luettavaa