Kaikki kauhusarjat saapuvat jossain vaiheessa pisteeseen, jossa niillä ei ole tarjota enää mitään yllättävää tai omaperäistä. Uskomattoman huonon nelososan myötä näin käy nyt myös Saw:lle.
Kuin muistutuksena, että itsensäsilpomiseen pohjaavia ansoja viritellyt Jigsaw (Tobin Bell) todellakin tapettiin kolmososan lopussa, käynnistyy Saw IV tämän yksityiskohtaisella ruumiinavauksella. Jigsaw'n jäämistöstä löytyvät valokuvat saavat kaksi FBI-agenttia epäilemään, että sarjamurhaajan ex-vaimo on sekaantunut kuvioihin ja että kahden tapausta tutkineen poliisin henki on yhä vaarassa. Heistä toinen joutuu siepatuksi ja huomaa herättyään olevansa mukana jälleen yhdessä Jigsaw'n ”peleistä”.
Saw IV heittää hyvästit minkään tason laadulle ja mielikuvitukselle. Suositun sarjan jatko-osat ovat heikentyneet elokuva elokuvalta, mutta tätä kauemmas tuskin päästään James Wanin vuoden 2004 erinomaisesta alkuperäisteoksesta.
Juoni on väkisinväännettyä huttua, jonka typeryydelle vetää vertoja vain toteutuksen masentava yksitoikkoisuus. Elokuva näyttää ja kuulostaa kuin se olisi koostettu Saw II:n (2005) ja III:n (2006) ylijäämäpätkistä. Se, että kaikki kolme osaa ovat saman ohjaajan tekemiä, toki vaikuttaa asiaan.
Jo valmisteilla olevan Saw V:n ohjaajaksi on puolestaan ylennetty aiempien jatko-osien tuotantosuunnittelija. Kerrassaan nerokas veto.