Teinikauhuelokuva on verellä läträämisestä huolimatta tylsä ja munaton pikkupoikien tirkistelymentaliteetin ja piilevän naisvihan hyödyntäjä.
Nuorena sadistisen silpojamurhaajan uhriksi joutunut mutta hengissä selvinnyt nainen palaa vuosien jälkeen kotikaupunkiinsa, jossa koetut kauhut piinaavat häntä yhä. Ja eikös verinen tuoni ala saman tien jälleen niittää paikallisia teinejä.
Parhaimmillaan teiniviiltelyelokuvat ovat tarkkanäköisiä psykodraamoja tai ainakin nokkelia ja piinaavia salapoliisileikkejä – tai ainakin kekseliään verisiä. Scar 3D on vain verinen, muuten se on tusinateinitrilleriksikin löysästi kirjoitettu ja näytelty turhake. Satunnaiset miesuhrit ohitetaan nopeasti ja kamera keskittyy itsetarkoituksellisesti nuolemaan sidottuja ja kidutettuja tyttöjä.
Kolmiulotteisuus on elokuvan ainoa täky, mutta senkin tekniikka takkuilee paikoin. Satunnaisia häiriöitä enemmän häiritsee se, ettei efektiä hyödynnetä. Syvyysefektin vuoksi etualalle tyrkätyt satunnaiset esineet vain ihmetyttävät, eikä tilannetta paranna halpa tekstitys, joka 3D:n sijaan on lätkäisty kuvan päälle mustalle pohjalle.