Ensimmäinen Scary Movie -elokuva näki päivänvalon jo 26 vuotta sitten ja jatko-osia on ilmestynyt sittemmin neljä. Viides osa vuodelta 2013 osoittautui heikoimmaksi esitykseksi sekä kriitikoiden että yleisön mielestä. Odotukset ja vaatimukset uusimman elokuvan suhteen ovat kohtalaisen korkealla, sillä Wayansin veljekset ovat tehneet paluun käsikirjoittajiksi ja mukana ovat ensimmäisen osan alkuperäistähdet Anna Faris, Regina Hall sekä Marlon ja Shawn Wayans. Onko heistä pelastamaan ryvettynyt elokuvasarja?
Scary Movie -elokuvat perustuvat kauhuelokuvien parodiointiin. Ne vilisevät viittauksia myös muihin lajityyppeihin ja populaarikulttuuriin. Tälläkin kertaa pohjan tarinalle antaa Wes Cravenin Scream (1996). Uusin lisäys eli kuudes Scary Movie on jatkoa kahdelle sarjan ensimmäiselle elokuvalle. Ajassa on vain menty rutkasti eteenpäin, sillä Cindy Campbellista (Anna Faris) ja Brenda Meeksista (Regina Hall) on tullut teini-ikäisten lasten äitejä. Shorty (Marlon Wyans) on täten setä, joka jakaa kyseenalaisia viisauksiaan siskonpojalleen. Ystäväporukan neljäs jäsen Ray Wilkins (Shawn Wyans) on löytänyt uuden identiteetin.
Elokuvan alku on timanttinen, ja murhanhimoisen Ghostfacen puolesta joutuu jopa olemaan vähän huolissaan. Siitä käynnistyy tuttu pyöritys, jossa huomiota saavat uusimmista kauhuelokuvista muun muassa Demi Mooren tähdittämä, Hollywoodin ikuisen nuoruuden tavoittelua kritisoiva The Substance, Oscar-voittoja napsineet Sinners ja Weapons sekä Osgood Perkinsin sarjamurhaajaelokuva Longlegs. Vanhempia genren edustajia ovat esimerkiksi Uhrilampaat (1991), lukuisten jatko-osien saagaksi paisunut Halloween ja Candyman (1992), joka sai myös lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin jatko-osan.
Elokuvassa käsitellään myös enemmän ja vähemmän ajankohtaisia ilmiöitä kuten ICE:n toimintaa, koronaa, Oscar-palkintoja ja tyylille ominaisesti sukupuolta, rotua ja ylipäänsä ihmisten erilaisuutta. Ja kaikkia näitä tietysti kieli poskessa.
Ensimmäinen ajatus elokuvan jälkeen oli, että huh huh mikä pläjäys! Puolitoista tuntia tauotonta vitsinheittoa aiheuttaa melkoisen ähkyn ja suoranaisen aivojen puutumisen. Silti Scary Movie nousee omaksi suosikikseni sarjan kuuden elokuvan joukosta. On pakko nostaa tekijätiimille hattua, sillä on taito osata kehittää loputtomia aasinsiltoja eri elokuvien välille ja viedä kohtaukset aina mahdollisimman pitkälle räävittömimpään lopputulokseen asti. Vaikka kaikki vitsit eivät osu maaliin, riittävän suuri osa onnistuu aiheuttamaan vähintään virnistyksen.
Ja voin todeta ihan rehdisti myös nauraneeni, sillä huumoria se huonokin huumori on. Scary Movie -elokuvat antavat mahdollisuuden nauraa sille mille ei saisi, ja siihen niiden viehätys perustuu. Katsojaa vaaditaan olemaan ottamatta asioita liian vakavasti ja aivot kannattaa jättää sinne kuuluisaan narikkaan.
Palaan alussa esittämääni kysymykseen, ja vastaan: kyllä, tekijät onnistuvat pelastamaan elokuvasarjan ja tekevät sen kaiken lisäksi mallikkaasti omalla mittapuullaan tarkasteltuna.
Hannele Virsu