Vuoden 2016 animaatio Sing oli vallan mainio ja viihdyttävä lasten elokuva, jossa koala Buster Moon pisti pystyyn kykykilpailun ja jos jonkinnäköiset elikot esittivät viime vuosien hittibiisejä. Elokuvassa oli tietysti hellyttävä sanoma oman potentiaalin toteuttamisesta ja yhteisöllisyydestä, ja se hurmasi niin kriitikot kuin yleisötkin, joten eipä ihme, että jatko-osaa pukkaa.
Buster Moon (alkuperäisäänenä Matthew McConaughey / suomeksi Sami Uotila) on työstänyt omaa show’ta pienessä teatterissaan, mutta mikään ei tunnu riittävän pienelle koalalle. Moon halajaakin nyt Redshore Cityyn, joka on Los Angelesin ja Las Vegasin sekoitus. Moon ja kumppanit huiputtavat tiensä koe-esiintymään musiikkimoguli Jimmy Crystalille (Bobby Cannavale / Jaakko Saariluoma), mutta kun sekin menee mönkään, Gunnar (Nick Kroll / Antti LJ Pääkkönen) vetää hatustaan melkoisen villin kortin; Moon ja kumppanit aikovat tuoda erakoituneen rokkari Clay Callowayn (U2-yhtyeen Bono / Pate Mustajärvi) eläkkeeltä takaisin lavoille.
Crystal innostuu ideasta ja lupaa rahoittaa Moonin show’n, mutta suunnitelmassa on pieni ongelma: Moon ei varsinaisesti tunne Callowayta, eikä kukaan ole nähnyt äijää moneen vuoteen.
Sing 2 varmasti pitää perheen pienimmät kiinnostuneina, mutta siitä puuttuu ensimmäisen elokuvan viehätys. Biisit eivät ole yhtä vetäviä, ja koko elokuva tuntuu lässähtäneeltä pannukakulta. Ykkösosassa painopiste oli vahvasti Taron Egertonin Johnny-gorillassa (suomeksi Jon-Jon Geitel) ja Tori Kellyn Meena-norsussa (Yasmine Yamajako), mutta Reese Witherspoonin Rosita-possu (Anna-Maija Tuokko) ja Scarlett Johanssonin rokkimimmi Ash (Armi Toivanen) toivat myös kivaa energiaa leffaan.
Tähdillä saattoi olla sopimuksen mukainen velvollisuus palata jatko-osaan, sillä lähinnä Witherspoonin Rosita saa jotain mielenkiintoista tekemistä ja Meena panikoi ensisuudelman kanssa, mutta Johansson ja Egerton ovat lähinnä statisteja.
Uusina ääninä kuullaan Cannavalen lisäksi laulaja Halsey (suomeksi Jenny Pitkänen) Crystalin tyttären Porshan roolissa, Chelsea Peretti (Iina Salin) Sukina sekä Letitia Wright (Kristiina Wheeler) Nooshyna. Sing 2 onkin melko täyteen ahdettu kokonaisuus, ja ehkä juuri siksi sillä on kestoa lähes kaksi tuntia, mikä on aivan liian paljon näin yksinkertaiselle elokuvalle.
Sivujuonia on vaikka muille jakaa, eikä ohjaaja-käsikirjoittaja Gareth Jennings koskaan löydä tai ainakaan osaa päättää elokuvansa sydäntä. Onko kyse Rositan peloista, Buster Moonin itsetuhoisesta kunnianhimosta vaiko kenties simppelistä rokkarin paluusta? Elokuva poukkoilee eri juonten välillä kaoottisesti ja katsoja poistuu salista hämmentyneenä ja pettyneenä.
Onneksi McConaughey on sentään edelleen mainiossa vedossa ääniroolissaan. Moon on edelleen koko konkkaronkasta mielenkiintoisin hahmo kaikessa kunnianhimoisuudessaan. Hänellä on aina suuria suunnitelmia ja ideoita, mutta hän joutuu usein pettymään ja myöntämään ettei hänellä ehkä olekaan kaikkia menestykseen tarvittavia ominaisuuksia. Jennings kuullaan myös Moonin sihteerin roolissa ja liskon koheltamiset ovatkin elokuvan hauskimpia kohtauksia, mutta kokonaisuutena Sing 2 on kaukana edeltäjänsä laadusta ja viihdyttävyydestä.
Arvio on tehty alkuperäisen ääniraidan perusteella.
Maria Lättilä