Kantrilaulaja ja lauluntekijä Dolly Parton (s. 1946) tunnetaan myös näyttelijänä. Komedioissa kuten Yhdeksästä viiteen (1980) ja Teräskukat (1989) esiintynyttä Partonia ei tosin ole näkynyt isommissa elokuvarooleissa pariinkymmeneen vuoteen. Nyt Parton on palannut valkokankaalle musiikkielokuvassa Soul-siskot.
Elokuva sijoittuu pikkukaupunkiin jossain Yhdysvaltojen syvässä etelässä. Partonin esittämä G.G. Sparrow laulaa paikallisessa kirkkokuorossa, joka esittää perinteistä afroamerikkalaista gospel-musiikkia. Niin ikään kantrimuusikkona tunnettu Kris Kristoffersson esittää kirkkokuoron johtajaa ja G.G.:n aviomiestä. Miehen sydän tosin pettää kesken kuoron keikan, ja hän on poissa pelistä jo alkutekstien aikana.
Kuoro tarvitsee uuden johtajan, joten Queen Latifahin (Chicago, Hulluna rahaa) esittämä tomera yksinhuoltajaäiti Vi Rose Hill ottaa ohjat käsiinsä. Vi Rose haluaa jatkaa kuoron toimintaa perinteisellä gospel-tyylillä, mikä on myös paikallisen pastorin (Courtney B. Vance) mieleen.
Kuoronjohtajan leski haluaa puolestaan uudistaa musiikillista linjaa lisäämällä viihteellisiä elementtejä ja on lisäksi sitä mieltä, että kuoronjohtajan paikka kuuluisi itse asiassa hänelle. G.G:n mielipiteillä on painoarvoa senkin takia, että hän on kirkon tärkein taloudellinen tukija.
Kahden hyvin erilaisen mutta yhtä voimakastahtoisen välille syntyy riitasointuja, jotka vain lisääntyvät entisestään, kun G.G:n pojanpoika Randy (Jeremy Jordan) astuu näyttämölle. Kuoron lauluja uuteen uskoon sovittava Randy on musiikin lisäksi kiinnostunut Vi Rosen kauniista ja lahjakkaasta Olivia-tyttärestä (Keke Palmer). G.G:n ja Vi Rosen on päästävä yli erimielisyyksistään ja löydettävä yhteinen ääni, jotta kuoro pääsisi mukaan vuosittaiseen Joyful Noise -laulukilpailun finaaliin.
Musikaalien ja draamakomedioiden kliseitä kierrättävä Soul-siskot on väkevillä gospel-esityksillä kuorrutettu farssi, joka korostaa amerikkalaisia kristillisiä arvoja teennäisesti. Erilaisista taustoista tulevat ihmiset kokevat matkalla vaikeuksia ja erimielisyyksiä, mutta yhteen hiileen puhaltamalla päästään lopussa lausumaan yhdessä aamen ja hymyilemään hurskaasti pää vinossa.
Queen Latifah on oma tomera ja luonteva itsensä roolissa kuin roolissa, mutta nyt tehtävä on epäkiitollinen. Jäykästi näyttelevä Parton taas näyttää epäonnistuneen vahanuken ja Frankensteinin morsiamen sekoitukselta. Vi Rosen ja G.G:n kahvilassa käymä tiukka sanailu ja siitä muodostuva kissatappelu on kuluvan vuoden ehkä kamalin elokuvakohtaus.
Soul-siskot saa toisen tähtensä musiikkiesityksistä, jotka ovat kieltämättä vetävästi toteutettuja – jos sattuu pitämään Michael Jacksonin tai Stevie Wonderin kappaleista gospel-versioina. Mikäli Soul-siskojen musiikki ei kiinnosta, elokuva on tyhjän päällä. Muutenkin on hieman vaikea ymmärtää, miksi Soul-siskot on tuotu Suomen valkokankaille, kun ei tällaiselle elokuvalle taida oikein olla meillä kohderyhmää.
Soul-siskot -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa