Sound of Violence

/ GENRE , ENSI-ILTA 17.12.2021 TÄHDET

Veriset ihmissynat vedetään solmuun suomalais-amerikkalaisessa uutuuskauhuleffassa.

Suomalaistaustainen ohjaaja Alex Noyer teki muutama vuosi sitten hillittömän Conductor-lyhärin, jossa nähtiin Duudsonien Jukka Hildén verisessä pääroolissa. Laadukas musiikkivetoinen pätkä tehtiin Yhdysvalloissa suomalaisvetoisella tiimillä. Noyer laajensi lyhärinsä idean elävistä soittopeleistä kokopitkään elokuvaan, mutta ikävä kyllä Sound of Violencen tarina ei oikein jaksa innostaa koko mittansa ajan.
Alexisilla (Jasmin Savoy Brown) on harvinainen aistihäiriö, synestesia. Alexisin aistit sekoittuvat keskenään. Hän kokee äänet ja sävelet väreinä kuin ultranautinnollisella LSD-tripillä. Parhaimmat sävärit hän on saanut verisestä ja traumaattisesta lapsuudenkokemuksesta, jonka tuottamia fiiliksiä hän onkin jahdannut siitä saakka.

Eräänä päivänä Alexis käy nauhoittamassa BDSM-sessiossa ääniä uutta kappalettaan varten. Ihanat värit palaavat yllättäen takaisin, kun domina hakkaa orjansa selkää piiskalla. Alexis tahtoo lisää, joten hän ryhtyy rakentamaan erilaisia kidutussoittovekottimia nauhoittaakseen kaikkien aikojen orgastisimman musiikkiteoksen. Alexis jää kuitenkin aistituntemuksiinsa koukkuun ja joutuu etsimään koko ajan rankempia ja rankempia keinoja saada tunnefiksinsä.

Sound of Violencen idea on hyvä, mutta käsikirjoitusta olisi pitänyt hieman tarkentaa – ja vaikka elokuva näyttää paikoitellen yllättävänkin hyvältä, olisi se kaivannut hieman isomman budjetin. Leffa on melko halvan oloinen niin näyttelijäsuorituksiensa kuin jälkituotantonsakin puolesta. Noyer onnistuu kuitenkin luomaan muutaman ihan kekseliään Saw-henkisen shokkikohtauksen.

Elokuva olisi voinut olla myös huomattavasti kiinnostavampi, mikäli Alexis olisi pyrkinyt tuottamaan murhavekottimillaan gorepitoista death metalia tai aggressiivista noise-musaa. Popmusiikki ja murhat eivät nimittäin soundaa yhtä siistiltä. Alexisin orgastista himoakin olisi voinut tutkia hieman tarkemmin, nyt se jää lähinnä vihjailun asteelle. Tällaisenaan se on kuitenkin ihan kiva ja erilainen giallo-henkinen elokuva, joka kertoo traumaperäisestä stressihäiriöstä ja ihmisen syöksymisestä hulluuteen.

Niko Ikonen


YouTube video