Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia

GENRE , , ENSI-ILTA 14.12.2018 TÄHDET

Graffititaiteen ja musiikkivideoiden parhaita piirteitä yhdistelevä sähköinen animaatio on vuoden parhaita – ellei paras – supersankarielokuva ja yleensäkin vuoden viihdyttävimpiä valkokangastulokkaita.

 

Kun suosittu sarjakuvahahmo on seikkaillut tarpeeksi kauan, kirjoittajille tulee ongelma. Kuinka keksiä lisää tarinoita niin, että meno säilyy tuoreena ilman lukijoiden rakastaman hahmon ja tämän elämänmenon liian radikaalia muuttamista? Varsinkin kahden suuren supersankarikustantamon, DC:n ja Marvelin toimituksissa vastaus on ollut aikamatkailu ja varsinkin rinnakkaistodellisuudet – joista osa on syntynyt aikamatkailun johdosta.

Haluatko tehdä sankarillasi jotain todella rankkaa, jota ei oikeasti lopulta tapahtunutkaan? Vastaus on aikamatkailu ja rinnakkaiset aikajanat. Voi ei, kuoliko sankari?! Ei hätää, ei se oikeasti ollut hän, se oli hänen vastinkappaleensa jostain toisesta ulottuvuudesta. Voi ei, kuoliko sankari oikeasti? Ei hätää, otetaan hänen tilalleen vastinkappale toisesta todellisuudesta. Halutaanko hassutella? Kas tässä sankarin versio jostain hassusta mielikuvitusmaailmasta.

Meidän puristisempien fanien mielestä vuosikymmeniä harrastettu temppuilu riistäytyi 90-luvulla käsistä ja tuhosi monet suosikkisarjat. Etenkin X-Menien jatkumo on nykyään sellainen solmu, ettei sitä pystyisi korjaamaan edes DC:n asioita ja hahmogalleriaa yksinkertaistamaan pyrkineen Crisis on Infinite Earths -minisarjan kaltainen pöydän puhdistus. Suositut rinnakkaishahmot palaavat sotkemaan kuvioita yhä uudelleen ja lopulta alkuperäistä hahmoa laimentaa joukko täysin erilaisia sankareita, jotka kulkevat saman franchise-nimen alla, koska se yleensä myy helpommin ja enemmän kuin puhtaasti uuden hahmon luominen. Kirjoittajien alkuperäisen ongelman ratkaisu on kääntynyt itseään vastaan: mikään ei enää tunnu miltään, kun mikään ei ole mahdotonta.

Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia -elokuvassa Kingpin yrittää avata aika-avaruus-portaalin muuttaakseen menneisyyttä ja onnistuu imemään erilaisia Hämähäkkimies/nainen/olento-versioita samaan ulottuvuuteen. Ja yllä olevasta valituksesta huolimatta: se toimii! Lego Elokuva -miesten Phil Lord ja Christopher Miller tuottama ja Lordin yhdessä kokeneen komediakynäilijä Rodney Rothmanin (joka on myös yksi ohjaajista) kanssa käsikirjoittama animaatio tekee homman oikein.

Aquaman ei vielä tätä kirjoitettaessa ole tullut ensi-iltaan, mutta sen pitää ylittää positiivisetkin ennakko-odotukset pudottaakseen Hämähäkkiversumi vuoden parhaan supersankarielokuvan pallilta. Menen vieläkin pidemmälle: Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia on yleensäkin yksi viihdyttävimmistä elokuvista, joita olen nähnyt koko vuoden aikana.

Elokuvan päähenkilö on Marvel-sankareiden joukkoon diversiteettiä tuomaan suunniteltu afroamerikkalaista ja meksikolaista syntyperää oleva Miles-poika. Sarjakuvissa hän seurasi Marvelin vaihtoehtoisen Ultimate-universumin Hämähäkkimiehen jalanjäljissä tämän kuoltua, ja Ultimate-sarjakuvien alasajon jälkeen hahmo siirtyi ”normi”-Marvel-maailmaan. Joko nyt uskotte, etten valita tyhjästä?

Kohti hämähäkkiversumia -elokuvassa Miles saa supervoimia radioaktiivisen hämähäkin puremasta juuri, kun Peter Parker kohtaa kohtalonsa yrittäessään pysäyttää Kingpinin suunnitelmat. Puoliksi ajautuen, puoliksi ryhtyen Miles jatkaa kapuloiden laittamista konnan rattaisiin. Apunaan hänellä on useampiakin versioita sankariminästään, tärkeimpinä kuvaannollisen viittansa naulaan ripustanut, vaimostaan eronnut ja syrjäytynyt Peter Parker sekä naispuolinen Hämähäkkisankari maailmasta, jossa voimat sai Parkerin ystävätär Gwen Stacy. Loput ovat peräisin vieläkin kummallisemmista sarjisvariaatioista samasta aiheesta.

Voi siis kuvitella, että alkuperätarinan sisällä kuullaan yhä uusia alkuperätarinoita, ja kokonaisuuden tapaan sekin toimii. Tarina sisältää juuri sopivan määrän itseironiaa ja taustansa vakavasti ottamista, jotta se sekä huvittaa, herättää kiinnostusta ja saa jopa jännittämään. Erilaiset hahmot tuovat mukanaan erilaista kuvamaailmaa ja animaation paletti on harvinaisen kiehtovaa, kuin pitkä ja sykkivä musiikkivideo ajalta, jolloin niitä vielä tehtiin.

Hämähäkkimiehen maailma on täynnä kömpelön nuoren ihmissuhdeahdistusta, outoihin voimiin tutustumista ja jatkuvaa pahisten kanssa yhteenottamista. Pakkaa sekoittamalla Kohti hämähäkkiversumia onnistuu tekemään siitä kaikesta tuoretta. Toimintakohtaukset ovat vaikuttavia ja huumori naurattaa monta kertaa ääneen. Vaikka nimikin viittaa siihen, että tarkoitus on rakentaa erilaisia Hämähäkkihahmoja yhdessa ja erikseen esittelevä franchise, joka ei voi säilyttää samaa tasoa, on avaus ainakin superparhautta.