Väkivallan uhriksi joutuneen naisen muuttuminen tappajaksi on intensiivinen, joskin tavanomainen tarina, jossa roolisuoritukset hipovat huippua.
Oscar-voittaja Neil Jordan (The Crying Game) ei ole aikaisemminkaan kaihtanut tarttumista poliittisesti epäkorrektiin aiheeseen. Stranger in Youssa hän tarkastelee väkivallan uhriksi joutuneen naisen transformaatiota kylmäveriseksi tappajaksi; kuinka ihmisestä voi ulkopuolisten sattumien kautta muotoutua täysin vieras ihminen myös itselleen.
Erica Bain (Jodie Foster) on radiojournalisti, joka matalalla ja vaikuttavalla äänellään maalailee kuulijoilleen tarinoita rakastamastaan metropolista, kotikaupungistaan New Yorkista. Yksityiselämässään hän on menossa naimisiin sielunkumppaninsa Davidin (Lost-sarjasta tuttu Naveen Andrews) kanssa. Yhtenä kohtalokkaana yönä onni kääntyy, kun pariskunta mukiloidaan Keskuspuistossa, Erica kuoleman porteille ja David porteista sisään.
Davidin kuoleman jälkeen Erican rakkaussuhde kotikaupunkiinsa ja sen ihmisiin järkkyy, ja hän päätyy tekemään kuten kuka tahansa kunnon amerikkalainen – ostaa aseen. Kohtalon oikusta hän alkaa jakaa oman käden oikeutta lain toiselle puolelle eksyneille kansalaisille. Erican kanssa ystävystynyt poliisietsivä Mercer (Terrence Howard) ottaa katujen kostajan etsinnät harteilleen, ja näiden kahden välinen suhde saa jännittäviä vivahteita.
Vääryyden kostaminen on mielenkiintoinen aihe. Pahojen tyyppien listiminen saa katsojassa usein aikaan tyydytyksen tunnetta, vaikka oma moraalikäsitys sotisikin oikeudenkäynnittömän oikeuden jakamista vastaan. Elokuvan alkuperäinen nimi The Brave One kielii juuri tästä ja ”suomennettu” nimi tuntuu sopivammalta puolueettomuutensa ansiosta.
Foster on roolissaan nainen paikallaan: hän on pieni ja hento, mutta tappavan tehokas. Fosterin ja Andrewsin välillä on seksuaalista kemiaa, ja vastaavasti Fosterin ja Howardin hahmojen ystävyydessä käsinkosketeltavaa sääliä ja molemminpuolista hyväksyntää.
Tarina sinällään on melkoisen yllätyksetön ja tavanomainen, mutta toteutustapa on teknisesti loistava, ja elokuvassa on käytetty upeita kuvasiirtymiä ja säväyttäviä metaforia. Lisäksi vakuuttavat roolisuoritukset pitävät arveluttavista moraalikäsityksistään huolimatta katsojan sympatiat päähenkilöiden puolella.