Kun alla on vuoden 2013 Man of Steel ja aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyt Batman v Superman: Dawn of Justice, eivät odotukset DC:n pyrkimyksille kilpailla Marvelin elokuvauniversumin kanssa ole kovin korkealla. Silti Suicide Squad on hienoinen pettymys – mutta lähinnä juuri siinä mielessä, että edelleenkään DC ei mielenkiintoisesta lähtökohdasta huolimatta ole onnistunut tuottamaan elokuvaa, joka saisi kiinnostumaan odotettavissa olevasta Justice League -elokuvasta. Aivottoman tehostetoiminnan saralla Suicide Squad sukeltaa sujuvasti massaan.
Yli-inhimillisiä voimia ja taitoja hallitsevia metaihmisiä ja -olentoja pulpahtelee näkyviin kiihtyvään tahtiin. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun silmäätekevät pähkäilevät mitä olisi tehtävissä, jos uusi Superman ei jakaisikaan amerikkalaisia arvoja. Vain yhdellä on valmis suunnitelma: Viola Davisin Amanda Waller haluaa koota muun muassa Batmanin ja Flashin vankilaan toimittamista superkonnista salaisen iskujoukon. Jos mielipuolet ja rikolliset onnistuvat tehtävissään, hyvä niin – jos eivät, heitä voi syyttää sotkusta. Roistojen motivoinnissa käytetään lastenkasvatuksesta tuttuja menetelmiä: uhkailu, lahjonta, kiristys.
Osa ison ryhmän jäsenistä on pelkkiä nopeasti tapettavia täkyjä, osa taas päähenkilöiksi aiottuja hahmoja,mikä tekee lopuista pelkkiä statisteja. Parille hahmolle on vaivauduttu luomaan edes taustatarina, vaikka kenelläkään ei jonkin ominaispiirteen ohella persoonallisuutta olekaan. Kun hyviksetkin syyllistyvät todella törkeällä tavalla kyseenalaistamattomiin vääryyksiin, on selvää, ettei tarkoitus ole kertoa tarinaa vaan vain kiinnittää huomiota kaikin puolin moraalittomaan ulkokuoreen ja väittää sitä särmikkääksi.
Tästä suurimman taakan saa kantaakseen kirjaimellisestikin järjettömästi Jokeriin rakastunut Harley Quinn, jonka pakarat paljastavasta mielipuolisuudesta Margot Robbie onnistuu rakentamaan edes jonkinlaisen kokonaisen ihmisroolin. Toinen pääosakonnista on tarkka-ampujasetä Will Smith, joka jollain tavalla kidnappaa koko hoidon, vaikka hänen ei missään nimissä pitäisi olla tarinan päähenkilö nyt eikä mahdollisia jatko-osia ajatellen. Kaksikko onnistuu silti olemaan inhimillisempi kuin ”hyviksiä” edustava Davis ja hänen ryhmäänsä valvova ammattisotilas (Joel Kinnaman), jotka syyllistyvät vankejaan suurempiin julmuuksiin.
DC:n ”olemme itsetarkoituksellisesti Marvelia synkempiä” -strategiaan Suicide Squad siis sopii erinomaisesti. Kun elokuvan juoni perustuu siihen, ettei sitä olisi olemassa ilman keinotekoista lähtökohtaansa, on kokonaisuus pelkästään cooliksi väitetyn, lapsille sopivaksi leikatun sadismin leikkikenttää. Jos ei välitä siitä, että kukaan ei piittaa jatkuvuudesta tai siitä, kuka superolennoista pystyy mihinkin tai miten heitä tuhotaan, niin kyseessä on pari tuntia aavistuksen Supermanin ja/tai Batmanin viimeisimpiä seikkailuja siedettävämpää DC-toimintaa. Silti se saa jälleen kerran toivomaan, että seuraava elokuva olisi kokonaisuuden kannalta parempi.