Koko perheen humoristinen fantasiaseikkailu Supermarsu keräsi ilmestymisvuotenaan 2018 peräti lähes 150 000 katsojaa yltäe vuositilaston 16. katsotuimmaksi elokuvaksi. Se olikin vallan sympaattinen seikkailu, joka kävi niin kasvutarinasta kuin oppituntina ympäristöasioista. Sitä vaivasi lähinnä se, että resurssien puutteessa efektit eivät riittäneet kattamaan koko elokuvan kestoa, ja toimintaa korvattiin irrallisella kohelluksella.
On ilo todeta, että vain muutama vuosi myöhemmin tilanne on kaikilla osa-alueilla kohentunut, vaikka budjetti ei ole kasvanut ensimmäisen elokuvan 1,5 miljoonasta eurosta kuin muutamalla sadallatuhannella eurolla. Vaikka efektit eivät edelleenkään ole kansainvälistä tasoa, ne ovat moninaisia, toimivat asiayhteydessään ja sopivat elokuvan sävyyn. Paikoin edelleen kohelletaan vain kohelluksen vuoksi, mutta ei yhtä paljon kuin edellisessä osassa.
Marsunsa puremasta maailmaa suojelevan supermarsun voimat saanut Emilia jatkaa vanhaan malliin, mutta tällä kertaa panokset ovat vieläkin korkeammat. Maailma nimittäin uhkaa tuhoutua tulevaisuudessa, jos Supermarsu ei saa pelastettua mehiläisiä. Vaativa tehtävä edellyttää jopa aikamatkailua.
Valitettavasti Emilia ei edelleenkään ole erehtymätön ja jopa pahentaa tilannetta. Menettääpä hän matkan varrella supervoimansakin rangaistuksena teoistaan. Mutta voimat eivät tee sankaria, vaan sankaruus tulee siitä, mitä tekee – voimilla tai ilman. Silti tehtävä voi tällä kertaa olla liian vaativa, sillä Emilian on opittava ymmärtämään koulun ilkeintä poikaa, itsensä ja Simo-ystävänsä koulukiusaajaa.
Aikuinen katsoja saattaa tiuskia valkokankaalle, ettei aikamatkailuun liittyvä paradoksi ole hyväksyttävissä, mutta lapsikatsojille se todennäköisesti on mielenkiintoinen ajatusleikki. Muutenkin Supermarsu 2 on edeltäjänsä tavoin tehty kohderyhmänsä oloiseksi ja tasoiseksi. Siinä on paljon Isoja Abstrakteja Asioita, mutta mukana on myös arkisia ongelmia, joihin koululainen saattaa törmätä. Supersankaruuden ohella painotetaan sitä, kuinka ihmisiä pitäisi pystyä ymmärtämään pintaa syvemmältä ja omista tekemisistä pitää kantaa vastuu.
Jouni Vikman