Nicolas Cage on mahdollisesti yksi kaikkien aikojen suurimmista näyttelijälegendoista. Mies teki hurjan määrän kovia roolisuorituksia 80- ja 90-luvuilla, mutta myöhemmin näyttelijän tähti on alkanut hiipua. Kunnes muutama vuosi sitten Cage ilmeisesti hoksasi, ettei ole enää mitään menetettävää, ja siitä alkoi uusi aikakausi, Cagen oma renessanssi.
Sittemmin näyttelijä on vakuuttanut muun muassa elokuvissa Mandy ja Pig, mutta Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka on kyllä Cagen uran uskomattomin, hölmöin ja upein elokuva. Oikeasti.
Elokuvassa Cage esittää fiktiivistä versiota itsestään. Elokuvan Cage on hieman hullumpi ja neuroottisempi kuin oikean elämän Cage mutta pohjimmiltaan sama heppu. Elokuvan maailmassa Cagella ei kuitenkaan pyyhi kovin hyvin; vaimo (Sharon Horgan) on jättämässä ja teinitytär Addy (Lily Mo Sheen) kokee lähinnä myötähäpeää näyttelijäisän toilailuista. Kun pankkitilikin alkaa luisua miinukselle, Cage hyväksyy keikan Mallorcalla Javin (Pedro Pascal) synttärikemujen päävieraana.
Mallorcalle laskeuduttuaan Cage värvätään CIA:n huippusalaiseen operaatioon. Javi on nimittäin Mallorcan vaarallisin kriminaali ja todennäköisesti presidenttiehdokkaan tyttären kaappauksen takana. Cagen täytyy löytää tytär ennen kuin on liian myöhäistä.
Eihän tästä voi valehdella. Tom Gormicanin elokuvan juoni on aivan puuta heinää, mutta Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka on vuoden sydämellisin elokuva. Se on rakastava tribuutti niin Cagen tähtivoimalle kuin ihan vain elokuvillekin. Elokuva suorastaan puhkuu rakkautta elokuvia kohtaan, erityisesti Cagen klassikoita kohtaan.
Elokuvassa Cage myös jutustelee nuoremman itsensä kanssa. Kohtausten cgi on jotakuinkin kamalaa katsottavaa, mutta ehkä ihan tarkoituksella. Koko elokuva on niin hulvaton ja päätön, että nuori Nic Cage juttelemassa vanhemman, pöhöttyneen Nic Cagen kanssa on täysin normaalia.
Pedro Pascal on myös Javin roolissa erittäin pätevä. Miehillä on keskenään erinomaista kemiaa ja elokuvan vitsit naurattavat. Ajoittain Gormicanin ja Kevin Ettenin käsikirjoitus lähes lipsahtaa nauramaan Cagelle liikaa vaikka Cage tuntuukin olevan erittäin kykeneväinen nauramaan itselleen. Elokuva tasapainottelee hyvän maun ja pahantahtoisen ilvimisen rajalla taidokkaasti.
Tiffany Haddish ja Ike Barinholtz esittävät tumpeloita CIA-agentteja, mutta jäävät lähinnä statisteiksi. Samoin Horgan, joka on erittäinkin hauska ja dynaaminen näyttelijä, on täysin haaskattu roolissaan. Elokuvassa on myös tarkkasilmäisille leffafaneille muutama mainio cameo-rooli.
Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka on erittäin onnistunut elokuvan Nicolas Cagesta. Se on yllättävän surumielinen ja parhaimmillaan juuri silloin, kun se porautuu Cagen epätoivoon ja turhautumiseen, mutta ennen kaikkea elokuva naurattaa ja viihdyttää.
Maria Lättilä