Japanilaista kirjallisuutta opiskellut ja videopelianimaattorina uransa aloittanut Makoto Shinkai (s. 1973) on japanilaisen animaation eli animen uusi ihmemies. Häntä pidetään jopa alan suurimman mestarin, elokuvien kuten Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä luojan Hayao Miyazakin vahvana ja vakavana seuraajana. Eikä lainkaan turhaan, sillä 50-vuotias Shinkai on osoittanut poikkeuksellisen lahjakkuutensa jo elokuvillaan Your Name. (2016) ja Weathering With You (2019).
Kahdeksan vuoden työn tulos, uutuuselokuva Suzume viimeistään tekee Shinkaista esikuvansa kaltaisen visionäärin ja piirroselokuvan mestarin.
Upeasti perinteiseen tyyliin animoitu mutta myös digitaalisuutta hyödyntävä Suzume on huikean hieno arkipäiväistä kerrontaa ja huimia fantasia-aineksia yhdistelevä elokuva, jonka maailma näyttää heti tutulta. Sen korean pinnan alla kuplivat kuitenkin katastrofia enteilevät oudot voimat. Vaikka tarina on synkeä, on elokuva myös paikoitellen todella hauska ja siinä on aivan omanlaistaan lämminhenkistä huumoria.
Suzume (äänenä Nanoka Hara) on pikkukaupungissa maaseudulla asuva tavallinen teinityttö, jonka äiti on kuollut. Nyt hän asuu kahdestaan tätinsä kanssa. Matkalla kouluun Suzume törmää gootikkaaseen nuoreen mieheen Soutaan (Hokuto Matsumura), joka on matkalla hylätylle alueelle etsimään arvoituksellista ovea. Mitä ihmettä komea nuorukainen siellä mahtaa tehdä? Se alkaa kiinnostaa Suzumea. Niinpä koulupäivä saa jäädä ja tyttö lähtee salaa seuraamaan Soutaa.
Mies ei olekaan mikään ihan tavallinen nuorukainen, vaan hänellä on suuri ja vastuullinen tehtävä: hän on niin sanottu sulkija, joka estää pahan voimia syöksemästä maailmaa turmioon. Ovi on portti, josta pahuuden voimat pyrkivät reaalimaailmaan uhkaavana pilvimäisenä muodostelmana, jotka vain Suzume ja Souta voivat nähdä. Jottei tarina menisi liian yksinkertaiseksi, pieni kivinen patsas muuttuu söpöksi kissaksi, joka ensitöikseen muuttaa Soutan yhden jalan menettäneeksi vanhaksi puiseksi tuoliksi! Niinpä nuori mies joutuu klenkkaamaan lähes koko elokuvan kolmijalkaisena puhuvana tuolina.
Kissa pakenee, ja Suzume ja Souta, tai siis tässä tapauksessa tuoli, matkaavat ympäri Japania saadakseen sen kiinni. Samalla he sulkevat hylätyistä paikoista löytämiään raollaan olevia ovia, joista punkeaa lopullista katastrofia enteileviä voimia.
Tarina on selvästi saanut innoituksensa Japania vuonna 2011 koetelleesta Tōhokun maanjäristyksestä ja sen synnyttämästä tsunamista, joka johti Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen. Vaikka suuremmalta ympäristökatastrofilta vältyttiin, yli 15 000 ihmistä kuoli ja aineelliset tuhot olivat valtavat. Onnettomuuden ja sen uusiutumisen pelko on syvällä japanilaisten jokapäiväisessä arjessa, ja se näkyy elokuvassa.
Suzumen äänenä toimiva Nanoka Hara myös laulaa elokuvan heleä-äänisen tunnussävelen.
Timo Kuismin