Parikymppinen Elina (Elsi Sloan) muuttaa äitinsä kanssa Ranskan Rivieralle, jossa äidin uusi miesystävä asuu. Elina jakaa huoneen suunnilleen samanikäisen siskopuolensa Sofian (Carmen Kassovitz) kanssa. Rap-muusikon urasta haaveileva Elina rakastuu samantien Sofiaan, joka on lupaava balettitanssija.
Sofia ei ole täysin sitä, mitä pinnalta katsoen voisi kuvitella – hän juhlii rankasti ja tapailee useita ihmisiä, sillä ”toista ei voi omistaa”. Sofia leikittelee Elinan kanssa, mutta Elinan ihastus on täyttä totta. Kuinka pitkälle Elina on valmis menemään pitääkseen Sofian lähellään?
Aino Sunin Sydänpeto on kuin Alli Haapasalon Tytöt tytöt tytöt -elokuvan pahis-isosisko, joka kysyy voiko toista omistaa ja missä menevät itsen ja toisen rajat. Sunin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa kahden tytön välisestä suhteesta kehkeytyy psykologinen valtapeli, jossa vallan tasapaino vaihtelee. Toksisessa suhteessa valtaa käytetään väärin ymmärtämättä täysin sen mukanaan tuomaa vastuuta.
Sunin hienossa käsikirjoituksessa elokuvan tarina purkautuu pienin palasin. Kokonaiskuva piirtyy näkyväksi vasta aivan elokuvan loppupuolella. Tyttöjen välisessä suhteessa on useita kerroksia, eikä aina ole selvää, kuka ihmissuhdepeliä hallitsee. Moniulotteiset henkilöt ovat hyvin samastuttavia kaikkine epäilyttävine motiiveineen.
Kerttu Hakkaraisen upea kuvaus tuo elokuvaan oman ulottuvuutensa. Värejä ja kontrasteja on käytetty taitavasti, ja tunnelman vaihtelut kuvataan valon, varjon ja värien leikkinä. Elsi Sloan tekee käsittämättömän hienon roolin Elinana.
Elokuvassa kuullaan Air-yhtyeen Jean-Benoît Dunckelin säveliä, jotka ovat tuttuja Sofia Coppolan elokuvista Lost in Translation ja The Virgin Suicides. Elokuvan rap-maailmaa ovat olleet luomassa ranskalainen rap-tähti Chilla ja suomalaiset rap-artistit Yeboyah ja Mercedes Bentso.
Sydänpeto on Aino Sunin ensimmäinen pitkä fiktiivinen elokuva. Suni muistetaan Mercedes Bentsosta kertovasta dokumenttielokuvastaan Ei koskaan enää (2018).
Susanna Bono