Täällä Pohjantähden alla

4.12.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Kauneusvirheiden vaivaama kelpo sovitus Väinö Linnan kirjaklassikosta.

    Väinö Linnan Täällä Pohjantähden -romaani merkinnee monelle nykypäivän yläkoululaiselle lähinnä piinallista tylsyyttä äidinkielentunnilla. Turhaan, sillä Linnan kolmiosainen teos on loistava kirja, jonka kansien väliin on tallennettu elävästi koko kansallinen identiteettimme. Teos oli tärkeä apuväline myös Suomen historian kipeimmän haavan hoitamisessa: vuoden 1918 sisällissota oli esitetty vuosikymmeniä valkoisten voittajien silmin, mutta Linnan kirja antoi kasvot myös punaisille.

    Olisikin hyvä, että kirjan humaani sanoma pysyisi kansan muistissa tulevaisuudessakin. Timo Koivusalo yrittää olla tässä avuksi ja esittelee aiheesta uuden elokuvaversion. Edellisen kerran teoksen filmatisoi Edwin Laine vuonna 1968.

    Täällä Pohjantähden alla on hämäläisen torppariperheen tarina 1800-luvun lopusta sisällissotaan. Perheen pää Jussi Antinpoika (Risto Tuorila) lunastaa hämäläisen Pentinkulman kylän kirkkoherralta itselleen palasen suota, jonka hän raivaa viljelyskelpoiseksi maaksi. Sinne hän perustaa Koskelan torpan. Hän saa kolme poikaa, joista vakava ja uppiniskainen Akseli (Ilkka Koivula) muodostuu lopulta tarinan päähenkilöksi.

    Vastakkainasettelu maanomistajien ja työläisten kesken kärjistyy 1900-luvun edetessä sodaksi, johon Koskelankin pojat tempautuvat mukaan. Vihanpidon seuraukset tuntuvat Pentinkulmalla raskaina.

    Koivusalon versiosta löytyy eroja alkuperäisteokseen nähden. Esimerkiksi Jussi Koskela, juro ja tunneköyhä mies, on Koivusalon versiossa paljon lähempänä perinteistä hyvää isähahmoa. Pentinkulman uudeksi kirkkoherraksi saapuva Lauri Salpakarikaan (Hannu-Pekka Björkman) ei ole tutusti tekohurskas ressukka, vaan Björkman tekee hahmosta määrätietoisemman.

    Koivusalo on muutenkin hionut hahmoista kovimmat ristiriitaisuudet, minkä vuoksi ne tuntuvat alkuperäistä ohuemmilta. Akseli on sentään tuttu jörö itsensä. Ehdoton huononnus on, että Kivivuoren veijariperhe, johon lukeutuu useita kirjan ikimuistoisimmista henkilöistä, jää Koivusalon versiossa täysin pimentoon.

    Ajatus Koivusalosta ohjaamassa kuulua torpparitarinaa on aiheuttanut monelle harmaita hiuksia. Miehen aiemmat ohjaustyöt eivät ole valaneet uskoa hänen kykyynsä tehdä elokuvia suurista aiheista. Lopputulos yllättää positiivisesti. Koivusalo onnistuu ujuttamaan moniin kohtauksiin riipaisevan tunnelatauksen.

    Vikojakin riittää. Koivusalo ei ole edelleenkään hyvä henkilöohjaaja, ja Pohjantähteäkin vaivaa väkinäisyys ja jäykkyys. Koivula, Björkman, Tuorila ja useat muutkin näyttelijät tekevät erinomaista työtä, mutta mukaan mahtuu myös ontoiksi jäävät hahmoja. Tällainen on esimerkiksi Tapani Kalliomäen tulkitsema Janne Kivivuori.

    Kirjaan perehtymättömillä on lisäksi lohduton urakka pysyä mittavan henkilökaartin perässä, sillä monet hahmot esitellään hutaisten. Koivusalon Pohjantähti ei nouse Linna-filmatisointien kirkkaimpaan kärkeen, mutta ehkä se voi saada samanlaista arvostusta kuin Rauli Mollbergin värillinen versio Tuntemattomasta sotilaasta.

    Elokuva käsittää kirjatrilogian kaksi ensimmäistä osaa. Jatko-osa saapuu elokuvateattereihin vuoden kuluttua.

    Lisää luettavaa