Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittanut ja Espanjan Oscar-ehdokkaaksi valittu Tämä maa kertoo katalonialaisesta Solén perheestä, jonka sukupolvien ajan harjoittama elinkeino, persikanviljely, on muuttumassa kannattamattomaksi. Perhettä uhkaa häätö kotitilaltaan, sillä maanomistaja haluaa korvata heidän viljelyksensä taloudellisesti tuottoisammilla aurinkopaneleilla.
Neorealismin perinteitä kunniakkaasti jatkavan elokuvan kaikki näyttelijät ovat amatöörejä ja puhuvat paikallista katalonian murretta. Sadonkorjuuaikaan sijoittuva draama kuvaa perheen arkista aherrusta intensiivisesti ja romantisoimatta. Ankaran työn ja taloudellisten paineiden puristuksessa perheenjäsenten keskinäiset suhteet rakoilevat välillä uhkaavasti, mutta yhteinen kiintymys maahan ja sen antimiin pitää heidät yhdessä.
Carla Simónin ohjaama leffa on parhaimmillaan kuvatessaan perheen lapsia. Teini-ikäinen Roger haluaisi yhtäältä kantaa enemmän vastuuta sadonkorjuusta, mutta toisaalta piilottelee salaista kannabisviljelmäänsä isältään. Murrosikäinen Mariona kurkottaa jo kohti modernimpaa elämäntapaa harjoitellessaan tyttökavereidensa kanssa seksikästä tanssikoreografiaa kylän juhlissa esitettäväksi. Leikki-ikäinen Iris ei ymmärrä perheensä ahdingon syitä mutta aistii silti niiden seuraukset.
Perhetarinan rinnalla Simónin elokuva kehittelee sekä paikallista että universaalia poliittista sanomaa. Pienten perhetilojen kannattamattomuus johtuu sen mukaan Espanjan valtion maatalouspolitiikasta, joka suosii kustannustehokkaita suurtiloja. Oma vahva ironiansa on jo elokuvan perusasetelmassa. Vihreätä vallankumousta edistäväksi tarkoitettu aurinkoenergian käyttö suistaakin perinteisiä pientiloja konkurssiin ja supistaa siten luonnollisina hiilinieluina toimivien hedelmäviljelysten pinta-alaa.
Ansiokkaan elokuvan heikkous on sen löyhä rakenne ja ajoittain ajelehtiva kerronta. Simónilla on taipumus antautua hetkellisten tunnelmien vietäväksi ja päästää kerronnan langat karkaamaan käsistään.
Tarmo Poussu