Teit meistä kauniin

GENRE , ENSI-ILTA 07.09.2016 TÄHDET

Heti alussa täytyy tehdä tunnustus. En ole koskaan ollut mikään Apulanta-fani tai edes kuunnellut bändin musiikkia, mitä nyt tv:stä tai radiosta olen hittibiisit kuullut. Toinen tunnustus on hieman henkilökohtaisempi, ja koska elokuvan ohjaaja ja bändin entinen jäsen Tuukka Temonen oli ulostulossaan erityisen rohkea, aion minäkin tämän arvion myötä paljastaa myös itsestäni huomattavan paljon. Siitä kuitenkin vasta hieman myöhemmin.

On hienoa todeta, että Teit meistä kauniin on yksi parhaita kotimaisia nuorisoelokuvia. Ikinä. Se on tiukka sekoitus nuoruuden angstia, rakkautta, kapinaa, kaveruutta, draamaa, anarkiaa, pettymyksiä ja lopulta myös uskomaton menestystarina. Eletään 1990-luvun alkua rähjäisen harmaassa Heinolassa, kun Antti (Roope Salminen), Sipe (Teppo Manner) ja Toni (Tatu Sinisalo) perustavat punk-henkisen yhtyeen. Bändin basistiksi pestataan jenkkiläinen vaihto-opiskelija Amanda (Mimosa Willamo).

Kun Amanda joutuu palaamaan kotiinsa, otetaan bändihommiin vastentahtoisesti mukaan pikkurosvo ja ongelmatapaus Tuukka (Iiro Panula). Samalla perustajajäsen Antti lähtee ovet paukkuen bändistä, koska muut tyypit eivät kannata punk-aatetta kuten hän. Näin on syntynyt pala suomalaista rock-historiaa, ja niin edespäin. Bändin syntytarina on varmasti monelle tuttu.

On kunnioitettava tapaa, jolla Temonen uhraa itsensä elokuvalleen. Ohjaaja paljastaa synkän menneisyytensä. Hän oli koulukiusaaja, kapinallinen, kova skedejätkä, tappeli paljon ja vittuili vanhemmilleen ja oikeastaan kaikille, jotka tulivat teinipoikaa vastaan. Hän oli paikkakunnan teinikusipää, todellinen riesa. Kun katsoo tämän päivän Tuukkaa, on hieno nähdä, että inhottavasta menneisyydestä ei ole oikeastaan mitään nähtävissä.

Temosen vanavedessä täytyy häpeillen tunnustaa, että olin itse samanlainen auktoriteettivastainen mulkku (anteeksi vain kaikille asianosaisille). Olen suunnilleen saman ikäinen kuin Apiksen jätkät, joten 90-luvun alun nuorisoskene tuli omakohtaisesti erittäin tutuksi. Perustimme myös kavereiden kanssa ensimmäisen bändin 90-luvun alkupuoliskolla. Joimme kaljaa ja kiljua, poltimme röökiä, tappelimme ja olimme niin helvetin kovaa kundia.

Fanitin samoja bändejä, joiden paitoja näkyy leffassa: Obituarya, Sepulturaa, Impaled Nazarenea, Dead Kennedysiä ja vastaavia. Seinillä oli bändi- ja leffajulisteita. Musaa kuunneltiin omassa huoneessa täysillä. Elokuvan ajankuva onkin likipitäen täydellinen, ja huomasin eläväni uudelleen omaa yläasteaikaa elokuvaa katsellessa. Teit meistä kauniin onnistui koskettamaan todella odottamattomalla tavalla. Apiksen Mitä kuuluu -biisissä kuultava ”kun sä et tiedä miltä musta tuntuu” kiteyttää monen teini-ikäisen elämän täydellisesti.

Kiitos tästä kaikesta kuuluu elokuvan mahtavalle näyttelijäporukalle. Apiksen jätkien ja tytön näyttelijät ovat loistavia, erityisesti Tatu Sinisalo vetää suorastaan ilmiömäisen suorituksen Toni Wirtasena. Leffan konkarikaarti jää auttamatta teiniangstiporukan jalkoihin ja ”vanhukset” päätyvätkin statisteiksi. Apis-tyyppien cameo-roolit ovat myös omalla tavallaan ilahduttavia.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat