The Batman on kaikkien aikojen paras supersankarielokuva. Se on rakennettu kylmäävän kovalla ja ammattitaitoisella otteella, eikä se anna hetkeäkään aikaa hengittää vaikka kestääkin miltei kolme tuntia. Robert Pattinson on Batman. Hänen tulkintansa on kaunis, riipaiseva ja suorastaan kananlihalle vievän aito. Bruce Wayne ei ole enää sliipattu herrasmies vaan sisäänpäinkääntynyt takkutukka, jonka tuskan voi tuntea kankaan läpi. Lienee turhaa sanoa, että tämä ei ole hauska elokuva.
Sarjamurhaaja on vapaana Gothamissa. Arvuuttajanakin tunnettu vinksahtanut psykopaatti kylvää kaupungin eliittiä pois päiviltä kuin mitäkin rikkaruohoa. Kun tilanteen vakavuus selviää, jatkaa toista tai kolmatta vuotta Lepakkomiehen tehtävissä toiminut Wayne hyväksi havaittua yhteistyötä poliisipäällikkö Gordonin (Jeffrey Wright) kanssa, vastoin laitoksen johdon käskyjä. Arvuuttajaa tulkitseva Paul Dano on juuri sopivan maaninen ja kylmä hahmo, jolle ei jaeta myötätuntoa. Danon suoritus välittyy maskinkin takaa hienosti, eikä jää missään nimessä epäselväksi, että kyseessä on täysi sekopää.
On jo alusta asti selvää, että The Batman on ottanut ja löytänyt itselleen oikean, uudenlaisen tien, jolle harva viittasankarielokuva on nykypäivänä eksynyt. Se on synkkä ja raju murhamysteeri. Elokuva, jota Batman-fanit ovat kirjaimellisesti kuolanneet. Tarina ottaa selkeästi inspiraatiota yhdestä kaikkien aikojen kovimmista Batman-sarjakuvista, Pitkästä pyhäinpäivästä, jonka elementtejä lainataan isosti mutta hennosti niitä muuttaen.
Hieman suuren yleisön tietoisuuden ulkopuolelle jäänyt konna, Roman Falcone (John Turturro), nousee ansaitusti suureen osaan elokuvassa. Hahmo on loistava, kuten on myös koko tarina-arkki, jossa paneudutaan Gothamilaisten rikollisperheiden karun kohtaloon, johon myös Waynen suku liittyy olennaisesti.
Olisi myös törkeää unohtaa Kissanainen, jonka rooli sopii Zoë Kravitzille ilmiömäisesti. Hahmo tuntuu ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti Selina Kyleltä, jonka antisankaruus on tärkeä ja mielenkiintoinen osa Bruce Waynen tarinaa ja matkaa Lepakkomiehenä. Kravitzin hienoeleisyys on niin vangitsevaa, ettei liikutukselta voi yksinkertaisesti välttyä.
On syytä mainita myös Colin Farrelin Oswald Cobblepot, joka tunnetaan paremmin Pingviininä. Mies todella katoaa roolinsa, eikä vain uskomattoman taidokkaan maskeerauksen takia, vaan myös oikean ja raa’an taidokkuutensa vuoksi. Jos joku vielä epäilee Farrelin lahjoja tämän ja Yorgos Lanthimoksen The Killing of a Sacred Deerin jäljiltä, niin ovi löytyy käytävän päästä vasemmalta.
DC ja Warner ovat valinneet oikean miehen rakentamaan Batmanin uutta tulemista. Matt Reeves on kiistatta tyylitajuinen ja taidokas ohjaaja, jonka käsissä pitkään kestävä elokuva pysyy jämäkästi, eikä kriittinen punainen lanka katoa miehen pelaamien korttien sekaan, vaan erottuu selkeästi pöydällä olevien korttien joukosta, kuin jokeri konsanaan.
Niklas Tirkkonen