Tuottajan rooli on etenkin popmusiikissa merkittävä mitä tulee levytettävän kappaleen teknisiin ja saundillisiin ratkaisuihin. Joskus jopa ratkaiseva. Juuri sellaiseksi haluaa Maggie Sherwoode (Dakota Johnson), joka on työskennellyt jo muutaman vuoden ajan suuren diivan Grace Davisin (Tracee Ellis Ross) henkilökohtaisena assistenttina. Oppinsa musiikintuntemuksen saralle Maggie on saanut pienen radiokanavan pitkäaikaiselta dj:ltä Maxilta (Bill Pullman).
Maggie yrittää kaupitella itseään Gracen uuden levyn tuottajaksi, mutta tämä ei ole vakuuttunut. Grace keikkailee edelleen aktiivisesti, mutta hänen suurimmat hittinsä ovat jo vuosien takaa. Hänen edellinen levynsä floppasi, joten hänestä tuntuu, kuin hän olisi tuomittu toistamaan ikivihreitään kuin jukeboksi. Gracelle on tarjottu pitkää sopimusta Las Vegasin legendaariseen Ceasars Palace -hotellin nimikkoartistiksi. Se takaisi Gracelle loppuelämäksi todella turvatun tulevaisuuden, mutta mahdolliset musiikilliset intohimonsa hän saisi haudata lopullisesti. Rääväsuinen manageri (Ice Cube) yllyttää tätä allekirjoittamaan sopimuksen, mutta Grace empii vielä.
Juuri tähän saumaan yrittää Maggie saada iskettyä, mutta Crace ei näe häntä muuna kuin assarina, jonka kanssa uusien kappaleiden tekemisestä ei voi edes puhua. Kuinka ollakaan Maggie törmää kauppareissulla mukavan oloiseen nuoreen mieheen Davidiin (Kelvin Harrison Jr.), joka tuntee vanhat artistit yhtä hyvin kuin Maggie. Lisäksi hän paljastuu heti kaupan ulkopuolella katukeikalla taitavaksi artistiksi. Maggie onnistuu pienen kädenkäännön jälkeen vakuuttumaan, että juuri hän voisi tuottaa Davidin musiikkia.
High Note tarkoittaa korkeaa nuottia, johon musiikkiteos, vaikkapa aaria, päättyy. Se voi myös tarkoittaa hyvällä tavalla, mukavissa merkeissä, loppuunvietyä asiaa. Voi hyvin kuvitella, että juuri sitä elokuvan käsikirjoittaja Flora Greeson on tarkoittanut. Tämä onkin Greesonin ensimmäinen pitkän elokuvan käsikirjoitus, ja sitä pidettiin Hollywoodissa hyvän aikaa parhaana käsikirjoituksena, jota ei oltu kuvattu. Mutta se muuttui, kun ohjaajan pallille asteli viime vuonna Late Night -elokuvalla itsensä läpilyönyt, lukuisia tv-sarja ohjannut Nisha Ganatra. Sen asetelma oli hyvin samankaltainen kuin The High Notessa. Molemmissa syntyy jännite kansakunnan kaapin päälle nostetun diivan ja tämän avustajan välille. Late Nightissa liikuttiin televisionmaailmassa, mutta yhtymäkohdat ovat selvät.
Ganatra kuljettaa hyvin ennalta-arvattavaa käsikirjoitusta varmoin ottein. Tarinankaari on tuttu jokaiselle, joka on koskaan nähnyt Hollywood-elokuvan. Silti sen katsominen ei ole lainkaan työlästä. Asiaa auttavat mainiot näyttelijät, joista, kuinka ollakaan, heikoin lenkki on tarinan päähenkilöä Maggieta esittävä Dakota Johnson. Parhaiten Fifty Shades -pehmoerotiikkaelokuvista tunnettu Johnson lienee saanut yksi-ilmeisyytensä verenperintönä isältään Don Johnsonilta.
Toinen kuuluisalta vanheemmaltaan esiintymistaitoja perinyt näyttelijä on Grace Davisia esittävä Tracee Ellis Ross. Hänen äitinsä on suuri Diana Ross, joten varmasti hän tietää joten diivailusta. Toisin kuin voisi helposti kuvitella, Ross ei tee Gracesta oikuillaan kaikkien mielenterveyttä tärvelevää primadonnaa, vaan hän on monissa liemissä keitetty suuri lahjakkuus, joka on nähnyt viihdebisneksen monet puolet ja tietää mitä haluaa. Hän on määrätietoinen ja määräilevä, mutta sydäntä hänellä on.
Nuori Kelvin Harrison Jr. on sympaattinen ja hoitaa leiviskänsä huolella. Manageria esittävä Ice Cube on roolissa juuri sopiva. Kaiken kaikkiaan The High Note on nautittavaa viihdettä, jonka seurassa melkein kaksi tuntia kuluu mukavasti, vaikka mitään suuria yllätyksiä tai oivalluksia se ei tarjoile.