Yli kahdella vuodella siirtynyt The King’s Man on esiosa Matthew Vaughnin kahdelle edelliselle Kingsman-toimintakomedialle. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, jolloin maineikkaan räätälin toimitiloissa sijaitsevaa salaista palvelua ei vielä ollut.
The King’s Man on yhtä viehättävä kuin edelliset osat mutta huomattavasti parempi kuin Kingsman: Kultainen kehä (2017). Edeltävät osat ovat olleet rehellisiä toimintakomedioita, mutta uusimpaan on tuotu mukaan myös vakavampia sävyjä. Orlando Oxford (Ralph Fiennes) on elokuvan sankari, jonka lähtökohdat eivät elokuvassa ole mukavat. Hän pyrkii parhaansa mukaan suojelemaan poikaansa Conradia (Harris Dickinson), joka haluaa palvella maataan ja värväytyä sotaan.
Oxford ei usko sotaan, vaan on isänmaallinen toisella tavalla. Sota ja pasifismi tuovat elokuvaan vakavamman elementin, joka saattaa toisista katsojista tuntua irralliselta. Toteutus on kuitenkin onnistunut ja parhaimmillaan syventää elokuvakokemusta.
Pääasiassa The King’s Man on kuitenkin samaa hulluttelua kuin ennenkin. Elokuva sitoo hauskasti oikeita historiallisia tapahtumia Kingsmanin fiktiiviseen mytologiaan: salainen palvelu on muka ollut mukana Euroopan historian merkittävissä käänteissä, mitä on viihdyttävä seurata.
Elokuvat perustuvat Mark Millarin sarjakuvaan, mutta siinä missä kaksi ensimmäistä elokuvaa ovat hyvinkin sarjakuvallisia, The King’s Man on siirtynyt askeleen siitä poispäin. Sarjakuvamaisuutta on lähinnä tyylitellyissä taistelu- ja toimintakohtauksissa sekä vahvoissa hahmoissa.
Merkittävänä hahmona nähdään esimerkiksi venäläinen mystikko Grigori Rasputin, jonka roolissa revittelee Rhys Ifans. Kaikin puolin tökerö hahmo lisää elokuvaan komiikkaa, kuten myös heikoksi jäävä, loppuun asti salassa pidetty pääpahis. Ifansin Rasputin toimii, mutta kaiken juonen summaava pääpahis ei: katsojia pidetään viimeiseen asti jännityksessä mutta odotusta ei lunasteta tyydyttävällä tavalla. Hahmo ja koko juonikuvio jää yhdentekeväksi, koska aiemmin on tapahtunut niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista.
Muut hahmot kyllä toimivat: Oxford poikineen kiinnostaa, kuten myös esimerkiksi Oxfordeille työskentelevä Shola (Djimon Hounsou). Triplaroolin Ison-Britannian kuningas Yrjönä, Saksan keisari Vilhelminä ja Venäjän tsaari Nikolaina tekee Tom Hollander.
Elokuvan taistelu- ja toimintakohtaukset ovat komeaa katsottavaa. Koreografia toimii ja parhaimmillaan kohtaukset ovat kuin tanssia kameran kanssa. The King’s Manin finaali tapahtuu paikassa, joka heikotti ainakin kaltaistani korkean paikan kammoista.
Hieman liian pitkästä kestosta kärsivä elokuva on viihdyttävä paketti Kingsmanin tai yleensä toimintakomedioiden ystäville.
Jesse Raatikainen