Kuusi vuosikymmentä kattavalla urallaan Ridley Scott on ohjannut elokuvia laidasta laitaan. Niiden joukosta ovat erottuneet erityisesti tieteistoiminta kuten Alien ja Blade Runner ja eeppiset historialliset draamat kuten Gladiaattori ja Kingdom of Heaven. Viime vuosina häntä ovat kiinnostaneet etuoikeutettujen ihmisten moraaliset puutteet, joita hän on käsitellyt elokuvissa All the Money in the World ja myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä House of Gucci.
The Last Duel tuntuu yhdistävän kaksi viimeksi mainittua: se kertoo tositarinan 1300-luvun lopun Ranskasta, jossa kahden sotilaan ja ritarin vihanpito kulminoituu kaksintaisteluun. Kyseessä oli viimeinen kerta, kun kaksintaistelua käytettiin virallisen oikeudenkäynnin jatkeena, kun sana sanaa vastaan -tapaukseen ei keksitty muuta ratkaisua kuin jättää se ”Jumalan ratkaistavaksi”. Elokuva ei kuitenkaan keskity juuri lainkaan yhteenoton historialliseen asemaan, vaan siihen johtaneisiin tapahtumiin.
Matt Damon ja Adam Driver ovat sotilaita, jotka palvelevat kuningasta ja maataa aluettaan hallitsevan kreivin (Ben Affleck) vasalleina. Taistelujen tiimellyksessä muodostunut ystävyys murenee, kun erilaisilla temperamenteilla varustettujen miesten edut joutuvat ristiriitaan keskenään. Lopulta erimielisyyksiä ratkaistaan elokuvan nimen kaksintaistelussa, jonka pelinappulana on toisen miehen vaimon kunnia ja siinä sivussa tältä paljon kyselemättä myös elämä.
Scott ja erityisesti hänen miesnäyttelijänsä rymistelevät läpi ranskalaisen historian kuin kliseiset Hollywood-tähdet konsanaan omimassa muiden maiden tarinoita. Kovin paljon vaivaa ei nähdä sen piilottamiseksi, että hahmoja esittävät nykyaikaiset amerikkalaiset. Varsinkin Affleckin hahmossa se on paikoin jopa häiritsevää, vaikka lienee parempi, etteivät he teeskentelekään ranskalaisia, kun sikäläisiä näyttelijöitä ei ole päätetty käyttää.
Paljon elokuvasta ja sen aitouden tunnusta lepääkin parhaillaan myös hyvin erilaisessa roolissa Free Guyn Molotow Girlina nähtävän Jodie Comerin harteilla. Hänkin kanavoi modernia naista, mutta tuntuu saavuttavan totuutta aikakauden naisesta, joka on miehensä omaisuutta ja herää tajuamaan sen merkityksen karulla tavalla. Se kertonee jotain siitä, kuinka vähän aikaa ollaan eletty edes näennäistä tasa-arvon aikaa.
Modernit teemat on kuitenkin melko onnistuneesti käsikirjoitettu historialliseen kontekstiin. Siinä Damonia ja Affleckia on avittanut Nicole Holofcener. Saman tarinan kertominen kolmesta eri näkökulmasta on kunnianhimoinen ja kiinnostava ratkaisu. Se antaa katsojalle mahdollisuuden ymmärtää, miten totuus voi merkitä eri ihmisille eri asioita heidän asemansa ja luonteensa mukaan, vaikka ei rakenteena aina aivan nappiin onnistukaan. Rytmiltään The Last Duel on silti tyypillistä Scottia: se käyttää aikaa tunnelman rakentamiseen ja on siksi varmaan joidenkin mielestä turhankin hidas. Toisaalta se tekee toiminnallisista hetkistä entistäkin vaikuttavampia ja varsinkin lopun yhteenotto saa puristamaan käsinojia rystyset valkoisina.