Marvel Studios on ollut melko synkässä syöksykierteessä jo useamman vuoden. Avengers: Endgamen jälkeiseen aikaan on mahtunut vain muutama oikeasti hyvä elokuva ja isompi lippukassamenestys. Sarjapuolella on ollut yhtä ailahtelevaista. Lähes jokainen Disney Plussan Marvel-sarja on alkanut kompastella parin ensimmäisen jakson jälkeen.
Marvelin uusin elokuva The Marvels onkin siis kovan paikan edessä. Leffalla on hurja, noin 275 miljoonan dollarin hintalappu (jonka päälle lasketaan vielä markkinointi), josta Disney tosin sai 55 miljoonan veroalennuksen Ison-Britannian elokuvatukiaisina. Leffasta povataankin historiallisen suurta floppia, koska liput eivät myy rapakon takana. Saapa nähdä.
Disney-yhtiö nappasi vanhan pomonsa Bob Igerin takaisin, ja pian Iger jo vaati laajoja muutoksia Marvelin pomolta Kevin Feigeltä. Loki-sarjan kakkoskausi on osoittautunut huomattavasti paremmaksi kuin ensimmäinen, ja nyt myös The Marvelsissa on nähtävissä tietynlaisia ilmiselviä muutoksia, joihin palaan myöhemmin.
The Marvels on hyvin suoraviivainen toimintaseikkailu, jossa Ms. Marvel (show’n varastava Iman Vellani), Captain Marvel (omituisen pökkelösti vetävä Brie Larson) ja Monica Rambeau (kaikkensa antava Teyonah Parris) heitetään keskelle galaktisia kostotoimenpiteitä. Krii-rodun johtaja Dar-Benn (Zawe Ashton) hakee oikeutta Captain Marvelin, tai siis Annihilatorin, kuten kriit naissankaria kutsuvat, menneisyyden synneistä. Osumaa saavat niin skrullit kuin hölmöllä musikaaliplaneetalla asuvat alienit (odottakaahan vain!) sekä ihmiskunta.
Sankariemme voimat menevät sekaisin ja he hyppivät pitkin universumia aina kun joku kolmikosta käyttää supervoimiaan. Kaiken keskellä on Ms. Marvelin galaktinen rannekoru, jonka toisen palan Dar-Benn on saanut käsiinsä. Mitenköhän tässä vielä käy?
Myös Samuel L. Jacksonin esittämä Nick Fury sekä Ms. Marvelin perhe vedetään mukaan seikkailuun. Sekoilemassa on myös hillitön Goose-”kissa”, joka aiheuttaa elokuvassa melkoisen hauskan James Gunn -tilanteen.
Ja nyt kun leffan juoni on selvillä, niin palataanpa takaisin niihin studiosotkuihin, joista Variety-lehti kirjoitti hiljattain.
Ohjaaja Nia DaCosta matkasi Lontooseen kuvaamaan toista elokuvaa kesken The Marvelsin jälkituotannon. Samalla The Marvelsiin jouduttiin tekemään mittavat uudelleenkuvaukset, jotka ovat ilmeisesti jättimäisen hintalapun syy – ja selittää myös leffan nopeaa tempoa sekä sekavasti kerrottua tarinaa.
Hollywoodissa huhuillaankin, että Marvelin pomo Feige nappasi Igerin määräyksestä elokuvan omiin näppeihinsä ja teki lopulta teatteriversion ilman DaCostaa. DaCosta väittää toki työskennelleensä The Marvelsin parissa Lontoosta käsin, mutta erilaisia salassapitosopimuksiahan tekijöiden pitää allekirjoittaa ja myös noudattaa.
Muutoksen tuulet näkyvät kuitenkin elokuvassa. Tiedätte aivan varmasti, kuinka Marvelia ja Disneytä syytetään wokeilusta ja kaikenlaisesta muusta politikoinnista? Noh, kun ottaa huomioon sekä ohjaaja DaCostan että päätähti Larsonin kohtalaisen värikkäät kommentit haastatteluissa, on melkoinen ihme, ettei elokuvasta löydy ensimmäistäkään modernia teemaa, ideaa tai ismiä. Siis ei yhden ainutta vitsiäkään. The Marvelsissa ei kosketa pitkällä tikullakaan yhteiskuntaan, politiikkaan tai identiteettiin. Olen melko varma, että pääsemme vielä lukemaan mielenkiintoisia juttuja tästä tuotannosta.
Mutta siis ihan oikeasti, The Marvels on pelkkä geneerinen toimintahömppä, joita Marvel teki vielä joskus kymmenisen vuotta sitten. Siinä on läppää, muutama näyttävä toimintajakso ja tietenkin myös lopputekstikohtauksessa kiusoitellaan tulevasta. Ja mikä lopputekstikohtaus se onkaan! Sisäinen nörttini heräsi kiusallisesti.
Niko Ikonen