Ohjaaja Robert Eggers on sanonut, ettei hän koskaan ole halunnut tehdä elokuvaa viikingeistä. Kun ohjaaja tutustui aiheeseen ja tapasi idean esitelleen näyttelijä Alexander Skarsgårdin, hän innostui. Hän päätti, että jos hän tekee viikinkielokuvan, hän haluaa tehdä kaikkien aikojen viikinkielokuvan.
The Northman vaikuttaa William Shakespearen Hamletilta, mutta todellisuudessa Hamlet on teoksista se, joka on ottanut tarinan skandinavialaisista saagoista. Nuori prinssi Amleth asuu isänsä, kuningas Aurvandilin (Ethan Hawke) hallitsemassa valtakunnassa. Sotaretkiltä palannut kuningas kuitenkin joutuu veljensä Fjölnirin (Claes Bang) murhaamaksi ja prinssi Amleth karkaa.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Amleth (Skarsgård) kohtaa näkijän (Björk) ja päättää palata kostamaan isänsä kuoleman ja pelastamaan äitinsä. Hän soluttautuu orjaksi ja tapaa Olgan (Anya Taylor-Joyn), johon rakastuu. Järkytyksekseen Amleth huomaa, että hänen äitinsä, kuningatar Gudrún (Nicole Kidman), on murhatun miehensä veljen puoliso ja näillä on yhteinen lapsi.
The Northman jatkaa Eggersin riemuvoittojen sarjaa. Elokuva on The Witchin ja The Lighthousen tyyliin eheä ja hallittu kokonaisuus, joka ei yritä voittaa katsojia puolelleen helpoilla ja halvoilla kikoilla. Elokuva on edellisten tapaan täynnä yksityiskohtia, jotka aiheeseen perehtynyt katsoja osaa poimia silmäniskun lailla. The Northman on hyvin pikkutarkka ja ilmeisesti jopa historiallisesti paikkansa pitävä.
Mysteeri ja yliluonnollisuudet, jotka syntyvät islantilaisten ja skandinaavisten saagojen myyteistä, ovat myös todentuntuisia – niin kuin siihen aikaan uskomuksilla on ollut tapana. Tapa käyttää uskomuksia tuo mieleen David Loweryn The Green Knightin. Elokuva on kuitenkin tyyliltään huomattavasti synkempi.
Elokuvassa ei esimerkiksi vierasteta väkivaltaa. Paikoin se on jopa todella raakaa mutta ei missään vaiheessa itsetarkoituksellista. Väkivalta tapahtuu, koska se oli ajan hengelle ominaista, sellaisin välinein, jotka ennen ovat olleet käsillä.
Musiikista lähtien elokuva tuntuu aikansa kuvalta: on esimerkiksi pyritty käyttämään vain sellaisia soittimia, joita oli viikinkien aikana. The Northman on autenttinen elokuva, luultavasti niin autenttinen kun vain mahdollista.
Elokuvan näyttelijät ovat nappivalintoja: Alexander Skarsgård tekee vaikuttavan roolin kylmänä ja kivun kovettamana viikinkinä. Nicole Kidman tekee parhaan roolinsa vuosiin, mutta myös Ethan Hawke, Claes Bang ja Gustav Lindh ovat rooleissaan uskottavia ja yllätyksellisiä.
Anya Taylor-Joy tekee yhteistyötä Eggersin kanssa ensimmäistä kertaa sitten molempien läpimurtoelokuvan The Witch. Willem Dafoe näyttää myös lunastaneen paikkansa Eggersin vakikalustosta, ja hyvä niin. Mainittavaa on myös Björkin ensimmäinen elokuvarooli sitten Lars von Trierin Dancer in the Darkin. Björk tuo elokuvaan omalta osaltaan mystiikkaa.
The Northman on visuaalisesti häikäisevän hieno – värit ovat tummat, mutta elokuva ei ole liian pimeä. Eggersin edellisetkin elokuvat kuvanneen Jarin Blaschken kuvaus tuo arvoa ja kunniaa elokuvan upeille maisemille. Elokuvan olisi voinut tehdä huomattavasti suoraviivaisemminkin, mutta tämän tekijätiimin käsissä The Northman tuntuu rikkaalta ja arvoitukselliselta. Viikinkien maailmaa ei ole romantisoitu, vaan se on raaka ja kylmä. Tässä ei ole kyse mistään The Batman -hipsuttelusta, vaan päät poikki ja kohti Valhallaa.
Jesse Raatikainen