Elokuvalle nimen antanut The Old Oak on rähjäinen pubi pienellä koillisenglantilaisella paikkakunnalla. Se on entisen kaivoskaupungin viimeinen auki oleva pubi ja viimeisiä paikkoja, joissa paikalliset voivat kokoontua muiden julkisten ovien sulkeutuessa elämän kaikotessa kaupungista.
Pubia pyörittävä TJ (Dave Turner) on aiemmin ollut aktiivisempikin toimintojen järjestäjä, mutta keski-ikäistyminen ja sen tuomat pettymykset ovat saaneet sekä kapakoitsijan että pubin nuhjuiseen kuntoon. Edelleen TJ sentään jaksaa autella paikallisia vapaaehtoistyöntekijöitä, joiden uusin kohde ovat paikkakunnalle asumaan rahdatut Syyrian sodan pakolaiset. Tavaroiden kuljettamisen ohella TJ tulee tahtomattaankin vedettyä syvemmälle muutaman pakolaisen elämään.
Kaikki The Old Oakin kantapeikot eivät ole uusista tulokkaista innoissaan, varsinkin kun näiden saapumisesta ei ole heille vaivauduttu etukäteen kertomaan. Oman elämäntapansa ja -ympäristönsä kutistumista muutenkin todistamaan joutuvat ihmiset eivät ilahdu, kun tuntuu ettei heillä kohta ole tilaa edes omassa vakiokapakassaan.
Ken Loach on 1960-luvulta lähtien kertonut työväenluokkaisista ihmisistä, jotka ovat alakynnessä olosuhteittensa tai kasvottoman järjestelmän edessä. Silti, vaikka hänen kertomansa tarinat saattavat olla kylmääviä, niissä on lämpöä ja toivoa, joka kumpuaa yksittäisten ihmisten hyvistä teoista.
Loach on yhtä aikaa realisti ja romantikko: ihmisen pahuus ja byrokratian koneistot ovat aina yksilöä isompia – mutta samalla se korostaa hyvyyden välähdysten tärkeyttä ja merkitystä. Kesällä 87 vuotta täyttänyt ohjaaja on todennut The Old Oakin jäävän viimeiseksi elokuvakseen. Vaikka se ei ehkä nouse hänen merkittävimpien ja koskettavimpien elokuviensa, kuten Kes (1969), Ladybird, Ladybird (1994), The Wind That Shakes the Barley (2006) tai I, Daniel Blake (2016) tasolle, se paketoi yhteen monia hänen aikaisemminkin käsittelemiään helposti lähestyttävään, tunteita herättävään pakettiin. Näin ollen se on osuva testamentti suuria pieniä tarinoita kertoneelta mestarilta.
Jouni Vikman