Prinsessa Diana kummittelee edelleen ihmisten mielessä. Diana on vastikään nähty hahmona The Crown -sarjassa, ja Kristen Stewart näytteli Dianaa erittäin ansiokkaasti Spencer-elokuvassa. Dianan traagisella kohtalolla on suorastaan herkuteltu mediassa vielä näin 25 vuotta prinsessan kuoleman jälkeenkin.
Ed Perkinsin hyväntahtoisessa dokumentissa Dianan tarina kerrotaan täysin arkistomateriaalin kautta. The Princess -dokumentissa ei nähdä perinteisiä kuvattuja haastatteluja, vaan Perkins yrittää tuoda uutta näkökulmaa tarinaan kertomalla sen uudella tavalla.
Harmillisesti, Dianan tarinaan ei juurikaan voi tuoda uutta näkökulmaa, sillä se on kerrottu niin usein. Perkins on erityisen kiinnostunut median osasta Dianan turmiossa, mutta sekin on aihe, josta on kirjoitettu paljon. The Princess ei kerro mitään uutta Dianasta, eikä elokuvasta varsinaisesti opikaan mitään, sillä Perkins myös olettaa, että yleisö tuntee jo Dianan.
The Princess on silti vaikuttava kokonaisuus. Perkins on koonnut jättimäisen palapelin eräästä maailman kuvatuimmasta ihmisestä. On vaikea olla ihailematta silkkaa ammattitaitoa, jota Perkinsin elokuvasta löytyy. Kyseessä on selkeästi rakkaudella ja intohimolla koottu elokuva.
On silti hieman huolestuttavaa, kuinka pakkomielteisiä olemme Dianan suhteen. Vaikka The Princess onkin hyväntahtoisesti tehty dokumentti Dianan elokuvasta, se on silti dokumentti kuolleesta naisesta, joka taisteli sekä omien demoniensa että median kanssa. Diana ei ole koskaan pystynyt kertomaan omaa tarinaansa, joten The Princess, kuten Spencer ja The Crown, ovat pelkkää spekulointia.
Perkins luottaa paljon Dianan ilmeisiin ja yrittää tulkita niitä. Tässä on hyvä pitää mielessä, että dokumentit voivat olla hyvinkin manipuloivia. Näemme juuri sen, mitä ohjaaja haluaa meidän näkevän, ja ohjaajan tehtävä on myös manipuloida tunteitamme musiikin ja leikkauksen avulla. The Princess ei välttämättä ole täysin manipuloiva elokuva, mutta on hyvä muistaa mediakritiikki sitä katsoessa.
Vaikka The Princess onkin ihailtava yritys näyttää Diana uudessa valossa, Dianan jatkuva esille tuonti uhkaa alistaa prinsessan pelkäksi populaarikulttuurin uhriksi. The Princess keskittyy vahvasti median Dianasta näkemään kuvaan, mutta ei koskaan yritä ymmärtää Dianaa ihmisenä.
The Princess on myös erinomaisen terävä ja kriittinen Iso-Britannian kuninkaallisia kohtaan. Kuningatar Elisabet esitetään kylmänä ja ilkeänä, ja Charles on tietysti tarinan torakka. The Princess muistuttaa meitä Meghan Marklen kohtelusta, ja voimme vain toivoa ettei historia toista itseään.
The Princess on vaikuttava, mutta on vaikea arvioida, onko se oikeasti ansiokas elokuva. Se on viihdyttävä ja Dianan faneille se varmasti tarjoaa paljon, mutta Perkins ei varsinaisesti kykene tekemään elokuvallaan mitään uutta ja innovatiivista.
Maria Lättilä