Mika Kaurismäen toissa vuonna valmistunut dokumentti Vesku oli asiallinen ja hieman surumielinenkin henkilökuva viihdetaiteilija Vesa-Matti Loirista. Dokumentin tiimoilta antamissaan haastatteluissa Loiri arveli, ettei tulisi enää näyttelemään elokuvissa. ”Käsikirjoituksen pitäisi olla todella kiinnostava”, diabetesta sairastava näyttelijä totesi tuolloin.
Loiri kuitenkin palasi valkokankaille Taru Mäkelän Varaston (2011) myötä, ja nyt hän tähdittää Mika Kaurismäen ohjaamaa matkaelokuvaa Tie pohjoiseen. Kaurismäen ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittama tarina on räätälöity nimenomaan Loirille ja toista pääosaa näyttelevälle Samuli Edelmannille.
Leo Porala (Loiri) on entinen vankilakundi, joka ei ole nähnyt poikaansa Timoa (Edelmann) yli 35 vuoteen. Timo on luonut menestyksekkään uran konserttipianistina, mutta yksityiselämässään hänellä menee huonommin. Miehensä ympärivuorokautiseen pianon pimputukseen kyllästynyt Tiia-vaimo (Irina Björklund) ja pieni Lumi-tytär ovat muuttaneet perheen yhteisestä Helsingin kodista Rovaniemelle.
Sympaattiseksi vilunkiveikoksi osoittautuva Leo houkuttelee vastahakoisen Timon tien päälle, ja yhdessä isä ja poika suuntaavat kohti pohjoista. Matkalla on yhtä monta tarkoitusta kuin mutkaakin.
Veijarikomedian ja vakavan draaman välimaastossa tasapainoileva elokuva on ohjaajansa näköinen. Kaurismäen tyyli fiktioelokuvan puolella tuntuu vakiintuneen suurpiirteiseksi ja hyvin näyttelijäkeskeiseksi. Kuvakerronta on perinteistä, eivätkä kohtaukset vaikuta erityisen hiotuilta.
Parhaimmillaan jälki on rentoa ja pakotonta, kehnoimmillaan kömpelöä. Käsikirjoitus ei aina käänny sujuvaksi elokuvakerronnaksi, vaan saumat jäävät näkyviin. Taitavasta näyttelijäntyöstä huolimatta dialogiin on jäänyt paperin makua.
Myös itse tarina olisi kaivannut terävöittämistä. Nyt mukana on liikaa löysiä hetkiä ja psykologisesti epäuskottavia kohtauksia. Onneksi juoneen on punottu hitunen yllätyksellisyyttä, mikä auttaa pitämään katsojan mielenkiintoa yllä.
Samuli Edelmannia voi hyvällä syyllä pitää jonkinlaisena Loirin manttelinperijänä. Molemmat hallitsevat yhtä lailla laulamisen kuin näyttelemisenkin, eikä kummaltakaan puutu elokuvatähdelle välttämätöntä karismaa. Hauskuudessa Loiri kuitenkin peittoaa Edelmannin mennen tullen.
Kestävintä elokuvassa saattaa hyvinkin olla lopputekstien taustalla soiva duetto Tuomittuna kulkemaan, jossa Loirin kumea ja Edelmannin pehmeä ääni pääsevät hienosti oikeuksiinsa. Komean kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut Juha Tapio.