Titaanien taistelu

Hengetön ja kalsea kaksituntinen.

9.4.2010 13:15
MAA / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 09.04.2010

Titaanien taistelu on uusintaversio Desmond Davisin liki 30 vuoden takaisesta fantasiaseikkailusta, joka jäi efektivelho Ray Harryhausenin joutsenlauluksi.

Vuoden 2010 uusintakuvituksella on tukenaan huipputekniikka ja rivi laatunäyttelijöitä, mutta lopputulos häviää alkuperäiselle joka suhteessa.

Antiikin mytologiasta lainailevaan juoneen on originaalista säilynyt joitain elementtejä, mutta runko on laitettu uusiksi. Kalastajaperheen kasvattama Perseus (Sam Worthington) saa kuulla olevansa Zeuksen (Liam Neeson) äpärälapsi ja puolijumala. Kun jumalat uhkaavat ihmisiä mahtavalla Kraken-vesipedolla – joka tosin on lainattu skandinaavisesta mytologiasta – lähtee Perseus soturijoukon turvin matkalle kohti Haadeksen (Ralph Fiennes) kotiseutua, Manalaa. Sankarilla on kostettavanaan ottoperheensä kuolema, josta Haades on vastuussa.

Ohjaaja Louis Leterrier (Danny the Dog, The Incredible Hulk) on aiemmin näyttänyt kyntensä vauhdikkaiden toimintaelokuvien parissa. Titaanien taistelu on sekin toiminnallinen, mutta nyt mäiskettä ei tasapainota emotionaalinen puoli. Lopputulos on hengetön ja kalsea kaksituntinen, jota hätäisesti päälle ympätty 3D-tekniikka ei juuri tehosta.

Sivuosissa tuhlataan Neesonin ja Fiennesin kaltaisia kykyjä, joiden vakavat suoritukset tuntuvat tässä viitekehyksessä koomisilta. Kovassa huudossa oleva Sam Worthington on Perseuksen roolissaan kuin puulla päähän lyöty. Mads Mikkelsen sen sijaan on omimmillaan jurona muinaissoturina.

Efektien puolesta Titaanien taistelu on kaikin puolin laadukas, mutta onhan näitä CGI-hirviöitä jo nähty aivan tarpeeksi. Korkeista tuotantoarvoista huolimatta lopputulos on hämmästyttävän mitäänsanomaton. Alkuperäisen camp-tunnelmasta ei ole jäljellä hiventäkään, vaikka tämänkaltaista tarinaa on yksinkertaisesti mahdotonta ottaa vakavasti.

Anton Vanha-Majamaa

Lisää luettavaa